Minkä jäätelömaun useimmiten valitset jäätelökioskilta tai kaupan pakastealtaasta? Suosikkimakusi voi paljastaa jotain luonteestasi ja äitityypistäsi.
Testaa alla, mitä lempijäätelösi kertoo sinusta!
Lue myös: Kasvatatko seikkailunnälkäistä muumilasta vai leppeää sohvaperunaa? Testaa, kuka kuuluisa äiti olet!
Slime eli leikkilima on ollut lasten leikkisuosikki jo jonkin aikaa. Paitsi että limaa on koukuttavaa muotoilla käsissä, sen valmistus on lapsista hauskaa. Jos haluat tehdä limaa itse, kannattaa olla tarkkana, että käyttämäsi slime-ohje on varmasti turvallinen.
Moni limaohje sisältää boorihappoa, jota käytetään muun muassa piilolinssinesteissä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on varoittanut boorihapon ja sitäkin tujumman tavaran, booraksin käytöstä limaleikeissä.
Sekä booraksi – jota ei edes saa myydä kuluttajille EU-alueella – että boorihappo on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi kemikaaliksi. Niille altistuminen saattaa heikentää hedelmällisyyttä tai vaurioittaa sikiötä. Jos slime-ohje sisältää näitä, lapsen iho voi olla kosketuksissa kemikaaliin pitkiäkin aikoja, kun limaa muovaillaan käsissä.
Reseptin yhtenä ainesosana sattaa olla myös nestemäinen pyykinpesuaine. Kemikaalituotteiden käyttö vastoin niiden käyttötarkoitusta ei ole riskitöntä, Tukes muistuttaa. Normaalikäytössä pyykinpesuainetta ei pyöritellä pitkiä aikoja käsissä, kuten limaleikeissä tehdään.
Slime on kuitenkin onneksi mahdollista valmistaa helposti vain kolmesta raaka-aineesta, jotka kaikki ovat turvallisia. Seuraava ohje opastaa liman valmistamiseen taaperolle tai vauvallekin, sillä sen suuhun laittamisesta ei aiheudu lapselle vaaraa.
Ohjeen taikina-ainesten lisäksi tarvitset kulhon ja desimitan.
|
Tarvikkeet |
|
|---|---|
| 1 dl | perunajauhoja |
| reilu 1 dl | vettä |
| n. 1 tl | elintarvikeväriä (tai marjojen mehua) |
Laita perunajauhot kulhoon. Lisää vesi hitaasti joukkoon koko ajan sekoittaen.
Sekoita vesi hitaasti jauhojen joukkoon.
Värjää lopuksi seos muutamalla tipalla elintarvikeväriä. Jos kotoasi ei löydy elintarvikeväriä, voit värjätä seoksen marjojen mehulla.
Jos seos on liian jäykkää, voit kokeilla lisätä joukkoon hieman vettä.
Valmis slime muuttaa olomuotoaan riippuen siitä, muovaillaanko sitä vai onko se paikoillaan. Kun limaan ei koske, se muuttuu juoksevaksi ja kun sitä käsittelee, se kiinteytyy.
Liman olomuoto muuttuu käsiteltäessä. Tällä kertaa se värjättiin murskatuilla mustikoilla. Värin lisäksi joukkoon voi laittaa glitteriä.
Kokeilkaa Leikillistä-blogin ohjeilla vaahtoleikkiä syötävästä vaahdosta tai valmistakaa itse muovailuvahaa, jos tuntuu että slime alkaa jo kyllästyttää.
Kaada kikherneiden neste kulhoon ja lisää joukkoon elintarvikeväriä. Sekoita sähkövatkaimella noin 5 minuuttia.
Luonnon kasveista ja eläimistä, vuoden kierrosta sekä muinaisista luontomyyteistä innoituksensa saaneet nimet ovat nousseet viime vuosina suureen suosioon. Luontonimiä annetaan sekä tytöille että pojille.
Eikä ihme: harvinaiset luontonimet luovat kauniita mielikuvia sekä miellyttävät erityisesti myös ympäristötietoisia vanhempia. Lisäksi ne ovat usein suomalaisen suuhun sopivia ja helposti soljuvia.
Kokosimme yhteen joukon kauniita luontonimiä, joita ei tule joka päivä vastaan.
Kaunis nimi juontaa juurensa seljojen kasvisuvusta. Nimi tuokin mieleen valkoiset, herkät seljankukat. Nimi on myös Cecilian suomalainen muunnelma. Selja-nimi on tällä hetkellä käytössä ensimmäisenä etunimenä 546 suomalaisella tytöllä tai naisella.
Elona-nimi on kuin modernimpi versio perinteisestä suomalaisesta Elovena-tytöstä. Elo-nimen muunnelma kuvaa elämää ja kypsää viljaa. Elona on 18 suomalaisen naisen tai tytön etunimi.
Onko suloisempaa nimeä kuultukaan? Tämä lapsi on kuin kukan alku, juuri puhkeamassa loistoonsa. Nuppu-nimi on käytössä 418 suomalaisella.
Lumi on monelle tuttu suomalaisen naisen nimi. Se sopii mainiosti pohjoiseen ilmastoon ja tuo mieleen puhtaan valkoiset kinokset tai herkät, uniikit lumihiutaleet. Lumina on nimestä hieman erikoisempi muunnelma. Sen juuret juontavat latinaan, jossa se tarkoittaa valoa. Lumina-nimisiä naispuolisia suomalaisia on 144.
Sopisiko kesän aurinkolapselle nimeksi Helle? Nimi on käytössä Pohjoismaissa, ja sillä on juuria myös kreikkalaisessa mytologiassa. Nimi soljuu suussa kauniisti Hillan tapaan. Helle on 152 naisen tai tytön etunimi Suomessa.
Paju on muinaissuomalainen luontonimi. Se yhdistetään etenkin pajupuuhun, joka on tunnettu sitkeydestään ja taipuisuudestaan. Paju-nimisiä naispuolisia suomalaisia on 112 ja miespuolisia 23.
Tyyne tai Tyyni tuovat mieleen levollisena lepäävän meren tai järven pinnan. Tyyni oli suosittu naisten nimi etenkin 1900-luvun alussa. Tällä hetkellä se on etunimenä 96 suomalaisella.
Kaisli on muunnos Kaislasta, joka on hieman tunnetumpia suomalaisia luontonimiä. Myös tämä nimi tuo mieleen kaislojen kahinan tuulessa. Kaisli on etunimenä käytössä 44 suomalaisella tytöllä tai naisella.
Syksyn väriloistoa kuvaava nimi Ruska sopii erityisen hyvin syyslapsille. Ruska on tällä hetkellä etunimenä 108 naisella ja 10 miehellä.
Valkokukkaisten tuomien tuoksu on alkukesällä huumaava. Tuomi-nimessä on samaa soinnikkuutta kuin toisessa luontonimessä, Taimissa. Tuomi on etunimenä harvinainen: se on käytössä vain 41 suomalaisella.
Suomalainen luonto on loputon nimien aarreaitta. Tyttölapsille sopivat myös marjojen nimet: miltä kuulostaisi Puolukka tai Vadelma?
Lue lisää: Jemias, Meemi, Sarla, Tempo? Näitä nimiä on alle 20 suomalaisella – katso lista
Kuisma-nimen voi katsoa juontavan juurensa niin luontoon, eli kuismakasveihin, kuin kreikkalaiseen Kosmas-pyhimykseenkin. Kuisma-nimisiä suomalaisia on tällä hetkellä 267.
Lyhyet, soljuvat e- ja l-kirjainta sisältävät nimet, kuten Leo ja Eeli ovat tällä hetkellä suosiossa. Kaunis, samantyylinen luontonimi on Elo, joka kuvaa elämää ja viljan kypsymistä. Elo on tällä hetkellä 147 suomalaisen etunimi.
Tämä lempeä nimi tuo mieleen kauniin poutapäivän. Pouta on etunimenä hyvin harvinainen: se on tällä hetkellä käytössä vain 5 suomalaisella pojalla tai miehellä ja 8 tytöllä tai naisella.
Eläinetunimet ovat melko harvinaisia, mutta Kaurin lisäksi niitä on ainakin Kuutti sekä Otso. Kauri juontaa juurensa myös arkkienkeli Gabrieliin. Kauri on Suomessa 169 pojan tai miehen etunimenä.
Otava on kaikkien tuntema taivaan tähtikuvio ja lisäksi kaunis pojan nimi. Otava on tällä hetkellä etunimenä 125 suomalaispojalla tai -miehellä.
Sopisiko Kaamos nimeksi lapselle, joka on syntynyt valopilkuksi vuoden pimeimpään ajankohtaan? Kaamos-nimi muistuttaa paljon myös heprealaista alkuperää olevaa nimeä Amos tai Aamos. Kaamos-nimi on käytössä 7 suomalaisella.
Jouko-nimen muunnos Jouka tuo mieleen Kalevalan Joukahaisen. Nimen alkuperä on mahdollisesti peräisin luonnosta: sana jouku liittyy saamen kielessä lumeen ja jäähän. Jouka-nimi on käytössä 103 suomalaisella.
Viima-nimeä on viime vuosina annettu melko tasaisesti niin tyttö- kuin poikalapsille. Nimessä on samanlaista voimaa kuin nimissä Myrsky, Tuisku tai Pyry. Viima-nimisiä miespuolisia suomalaisia on 37 ja naispuolisia 28.
Saarni-nimi juontaa juurensa samannimisestä vehreästä puusta. Nimi on yksi harvinaisimpia luontonimiä. Saarni on etunimenä 26 suomalaisella pojalla tai miehellä ja 5 tytöllä tai naisella.
Osma on nimimuunnos muinaissuomalaisesta miehen nimestä Osmo. Osma on tarkoittanut kansanperinteessä ahmaa. Osma on 31 suomalaisen pojan tai miehen etunimi.
Katso myös Kaksplussan nimikone, joka ehdottaa mieltymystesi perusteella sopivia nimiä lapsellesi! Nimikoneesta voit etsiä sekä yleisiä että harvinaisia nimiä.
Lähde: Digi- ja väestötietovirasto
Lue myös: Huomasitko, mikä yhdistää Suomen rakastetuimpia etunimiä? 5 tämän hetken nimitrendiä
Kyynärpään alueella sattuu pikkulapsille yleinen vamma, värttinäluun pään osittainen sijoiltaanmeno eli subluksaatio.
Se on yleisin 2–3-vuotiailla, mutta yli 5-vuotiailla sitä esiintyy enää harvoin. Sijoiltaanmeno aiheutuu tyypillisimmillään, kun lapsen yhdestä kädestä nykäistään, vedetään tai nostetaan voimakkaasti.
Lastenkirurgi Jenni Jalkanen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta kertoo, että useimmiten kyseessä on tilanne, jossa lapsi esimerkiksi kiukuttelun vuoksi heittäytyy yllättäen veltoksi ja raajaan kohdistuu äkillinen kova nykäisy.
– Uhmaiällä lienee asiaan yhteys. Jos lapsi roikkuu itse omatahtoisesti, hänen oma lihasjännityksensä yleensä estää sijoiltaanmenon.
Monet alle viisivuotiaat rakastavat, kun heitä pyöritetään käsistä.
– Pitäisin todennäköisempänä sitä, että tapaturma sattuu, kun yhdestä kädestä nykäistään äkillisesti kuin että kahdesta kädestä pyöritetään, arvioi lasten ortopedi Topi Laaksonen Helsingin Uudesta lastensairaalasta.
”Lähtökohtaisesti ajattelisin, että käsistä roikottaminen ei ole vaarallista.”
Samaa mieltä kyynärpäävamman syntytavasta on Turun yliopistollisen sairaalan lastentautien erikoislääkäri Raakel Luoto.
– Lähtökohtaisesti ajattelisin, että käsistä roikottaminen tai muu vastaava kiva leikki ei ole vaarallista, mutta yhtäkkisiä kädestä vetämisiä tulisi koettaa välttää.
Päällisin puolin voi näyttää, että tapahtuman jälkeen lapsen käsi on kunnossa. Koskettaessa ja kättä käytettäessä kyynärpään alue on kuitenkin kipeä, vaikka selviä ulkoisia merkkejä vammasta ei ole.
Tämän vuoksi lapsi saattaa välttää käden käyttöä ja roikottaa sitä suorana vartalon vieressä.
Jos kyseessä on tällainen tavallinen värttinäluun pään osittainen sijoiltaanmeno, lääkäri pystyy helposti laittamaan käden paikoilleen vastaanotolla. Oireet häviävät paikalleen asetuksen jälkeen yleensä nopeasti ja kättä voi käyttää normaalisti.
Kyynärpää ei ole pyöritysleikissä niinkään koetuksella kuin yllättävässä, yhtäkkisessä nykäisyssä, sanovat lääkärit.
– Nämä vammat ovat kiitollisia siitä, että niiden hoito on suurimmalla osalla lapsista helppoa ja nopeaa. Ne paranevat hyvin. Jollain lapsilla kyseinen vaiva kylläkin uusii helposti, kertoo TYKSin erikoislääkäri Raakel Luoto.
Jos lapsen käsi turvottaa ja näyttää erilaiselta verrattuna terveeseen käteen voi kyseessä olla murtuma tai kyynärnivelen sijoiltaanmeno.
Kyynärnivelen sijoiltaanmeno tapahtuu useimmiten kaatumisen tai tapaturman seurauksena. Jos luita tai nivelsiteitä ei samalla rikkoudu, voidaan tämäkin vamma hoitaa paikalleen laittamisella ja kulmalastalla ilman leikkausta. Sijoiltaanmenoon voi kuitenkin liittyä luiden murtumia, jotka tarkistetaan röntgenkuvauksella.
”Leikkauksistakin pienet lapset toipuvat yleensä nopeammin kuin aikuiset.”
Yläraajamurtumat ovat lapsilla ja nuorilla hyvin tyypillisiä. Jopa 70 prosenttia kaikista lasten ja nuorten murtumista on nimenomaan yläraajamurtumia.
– Pienillä lapsilla luut ovat pehmeämmät ja joustavammat kuin aikuisilla, minkä vuoksi murtumat ovat eri tyyppisiä. Usein pienen lapsen murtuman hoidoksi riittää kipsi muutaman viikon ajaksi ja lapsi on takaisin toimintakykyinen pian kipsin poiston jälkeen, Jalkanen kertoo.
– Joskus huonoasentoinen murtuma vaatii leikkauksen ja luun kiinnityksen titaanipuikoilla tai metallipiikeillä, mutta näistä leikkauksistakin pienet lapset toipuvat yleensä nopeammin kuin aikuiset.
Lue myös: Varo! Nämä ovat kesäajan yleisimmät tapaturmat pikkulapsilla
Olkapään sijoiltaanmeno johtuu yleensä olkaniveleen kohdistuneesta voimakkaasta iskusta tai koko yläraajan äkillisestä riuhtaisusta tai olkanivelen vääntymisestä esimerkiksi kaatumisen yhteydessä. Roikottamisleikeissä olkapää ei mene sijoiltaan.
– Olkanivelen sijoiltaanmenoa roikottamisen seurauksena en ole koskaan nähnyt vielä lapsella, toteaa Luoto.
– Olkanivelen sijoiltaanmeno on lapsilla hyvin harvinainen ja taustalla täytyy olla huomattava trauma”, kertoo Oulun yliopistollisen sairaalan professori ja ylilääkäri Willy Serlo.
Suurienergisiä vakavia vammoja lapsille voivat aiheuttaa esimerkiksi liikennetapaturmat tai korkealta kiipeilytelineestä tai puusta putoaminen.
Kun olkapää menee sijoiltaan olkaluun pää menee pois nivelkuopasta. Hartia näyttää päällepäin eri muotoiselta, liikuttelu on kivuliasta eikä nostaminen onnistu. Sijoiltaanmeno voi aiheuttaa myös hermojen venytystä, minkä takia kädessä tuntuu puutumista ja pistelyä varsinkin sijoiltaanmenon aikana.
Myös olkaluun murtumat syntyvät yleensä kaatumisesta, putoamisesta tai suorasta iskusta. Olkaluun ylä-ja alaosan murtumat ovat varren murtumia yleisempiä. Murtuman vuoksi olkavarressa on kipua, turvotusta ja joskus silmiinpistävä virheasento eikä raajaa pysty käyttämään kivun vuoksi normaalisti.
Olkaluun yläosan murtumat paranevat yleensä hyvin rannekaula- tai vartalosidoksella ja leikkaushoitoa tarvitaan harvoin.
Lähteet: Uuden Lastensairaalan ortopedi Topi Laaksonen, OYSin ylilääkäri Willy Serlo, KYSin lastenkirurgi Jenni Jalkanen, TYKSin lastentautien erikoislääkäri Raakel Luoto, Terveyskylä, Terveyskirjasto, Klinik.fi, Netmums
Lue myös: Vauvalle murtuma synnytyksessä: Anne-Maaritin synnytyskertomus
En ole ihan varma mitä opas sanoi. Katseeni on kiinnittynyt jonkun juoksentelevaan yksivuotiaaseen. Hän on juuri sen ikäinen, joka osaa hienosti karata mutta ei varo mitään. Hänen vanhemmallaan on kiire seurata perässä.
Olemme Olavinlinnassa. Opas esittelee meille linnan korkeita takahuoneita ja ahtaita salakäytäviä, kertoo tarinoita. Kymmenkunta koululaisen kokoista lasta kuuntelee tiiviisti ja hiljaa.
Askelteni myötä minussa nousee tarkkaileva ja huoleen taipuvainen äitiys.
Joukon hännille on jättäytynyt muutama taapero vanhempineen. Lapset ovat vielä siinä iässä, jossa he nauttivat väkijoukon huomiosta ja alkavat tanssia ringin keskellä, rientävät keskenään tai höpisevät omiaan. He eivät näytä arvostavan Olavinlinnan rosoisuutta. Vanhempi nappaa yhden syliin ja ohjaa toista äänikomennoilla. Ne toimivat välillä, välillä eivät.
Linnan rappuset ovat epätasaiset ja vaikeat kavuta. Askelteni myötä minussa nousee tarkkaileva ja huoleen taipuvainen äitiys. Vilkuilen taakseni. Miten ne pienet pääsevät nämä kiviset portaat? Mikä huima pudotus tuolla.
Mietin vain vähän Pähkinäsaaren rauhaa ja enemmän perheitä, jotka ovat kierroksellamme. On kesä, on Saimaa, on käsidesi, on lippiksiä ja tarrasandaaleita. Suurimman huomion ottavat kuitenkin eniten liikkuvat ja ääntelevät, ne kaikista pienimmät.
Mietin, miten ihanaa on, että lapsia on mukana kierroksella näin paljon.
Sitten mietin, että opas ei varmaan nauti jokellusten yli huutamisesta.
Mietin, miten iloisilta ihmisjoukossa juoksentelevat lapset näyttävät.
Sitten mietin, miten heidän vanhempansa eivät saa hetkeäkään seistä ja vain kuunnella.
Mietin, miten paljon lisää Suomeen mahtuisi ääntä.
Sitten mietin, onko keskiaikainen linna harvoine kaiteineen taaperoiden paikka lainkaan.
Oloni on ristiriitainen. Olen kauan sitten päättänyt olla se aikuinen, joka hymyilee niin eloisille lapsille kuin heidän vanhemmilleen ja auttaa sen minkä voi. Muistan hyvin, millaista pikkulasten kanssa oli. Kotoa lähteminen tuntui joskus vaikealta niin henkisesti kuin projektina. Lähtö oli puoli retkeä. Usein me kuitenkin lähdimme ja aina se piristi, suhteutti ja kannatti.
Olen kauan sitten päättänyt olla se aikuinen, joka hymyilee niin eloisille lapsille kuin heidän vanhemmilleen.
En halua Suomeen yhtään lisää tuomitsevuutta enkä lisätä lapsiperheiden taakkaa rajaamalla tilaa. Samalla tunnistan itsessäni sen ihmisen, joka miettii: miksi tulla kierrokselle, josta ei voi saada mitään irti?
Niin, miksi? Päätän kysyä.
Kierros on lopuillaan. Ryhmä valuu kohti Olavinlinnan ponttoonisiltaa. Henna on tullut kierrokselle tuttavapariskunnan kanssa, ja yhteensä heillä on viisi alle nelivuotiasta lasta.
Henna ilahtuu kysymyksestäni. Samalla kun seuraamme kolmevuotiasta Henna selittää, että hän liikkuu lastensa kanssa paljon. Joskus kierroksista jää mieleen jokin yksityiskohta ja toisella kertaa toinen. Aina lapsi kuitenkin huomaa ja muistaa jotakin, josta sitten yhdessä illalla jutellaan.
Henna kertoo kierroksella huomanneensa, että lapset alkavat juoksennella. Hän mietti, kuuluuko oppaan puhe, ja päätti ohjata lapset juoksemaan paremmassa paikassa. Muuten hän ei pohdi muiden ilmeitä eikä silmienpyörityksiä. Oliko sellaisia? En osaa sanoa. Ehkä niitä ei tosiaan ollut. Luultavasti kaikki muut olivat vain myötätuntoisia ja toisaalta helpottuneita, että saavat itse seistä ja kuunnella.
Tärkeintä on että mennään – muuten kotona olemisesta tulisi monta pitkää ja yksinäistä vuotta.
Hennan ajatuksista käy selväksi, että lähtemisen helppous, vaikeus ja henkiset esteet ovat omassa päässä. Perheen kulloisenkin jaksamisen ehdoilla ja joustaen mennään, mutta tärkeintä on että mennään – muuten kotona olemisesta tulisi monta pitkää ja yksinäistä vuotta.
Myöhemmin Henna laittaa minulle vielä viestin: ”Todennäköisesti yksi kesän kohokohdista oli kiivetä lasten kanssa linnan katolle kurkistelemaan ikkunoista. Lapset laskivat veneitä ja siltoja, minä näin maisemia.”
Ihmiset siirtyvät kodin piiristä julkiselle alueelle tunteakseen olevansa osa joukkoa, osa maailmanlaajuista opasryhmää. Joskus ryhmään liittyy eri tavoin liikkuvia, hiljaisuutta tai totuttuja tapoja haastavia ihmisiä. Kaikki ansaitsevat maiseman.
Toimittaja-kirjailija Aino-Mari Tuuri tarkkailee perhe-elämää ja sen muutosta kiinnostuksella – niin yhteiskunnassa kuin omalla kohdallaan. Lapsista kaksi on alakoulussa ja yksi päiväkodissa.
Lue myös: Lapsivihamielisyys Suomessa – onko tämä uhkakuva jo todellisuutta? ”Raskaudesta ei onnitella”
Ulkoleikit kuuluvat ihanimpiin lapsuusmuistoihin. Tekemistä lapsille on hyvä keksiä kodin ulkopuolellakin, sillä liikunta-aktiivisuuden taso alkaa tutkitusti laskea jo ensimmäisen kouluvuoden aikana.
Jyväskylän yliopiston tutkimuskatsauksessa liikunta-aktiivisuuden taso lähti laskuun 7 vuoden iässä. Laskusuunta koskee sekä paljon liikkuvia että vähän liikkuvia lapsia. Lasten ja nuorten tulisi suositellusti liikkua vähintään kolme tuntia päivässä erilaisilla fyysisillä kuormituksilla.
Mitä vanhemmat voisivat sitten tehdä, jotta aktiivisuus pysyisi yllä?
Ensinnäkin aikuisten tuella, innostamisella ja myönteisellä liikkumiseen kannustavalla ilmapiirillä on erittäin suuri merkitys lasten liikkumiselle. Tutkimuksen mukaan lapset, jotka olivat saaneet tukea liikuntaan kotona, lisäsivät todennäköisemmin liikuntaa kuin ne lapset, jotka eivät tätä tukea perheeltään saaneet.
Toiseksi mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Aikuisten kannattaa liikkua, leikkiä ja ulkoilla lasten ja nuorten kanssa. Arjessa myös tavalliset leikit ja kotiaskareet ovat liikunnallista tekemistä lapselle.
Kolmanneksi kannattaa tarkkailla lapsen ja nuoren fyysisesti passiivista aikaa. Tutkimuksessa erityisesti nuorilla liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä vähäisempään television katseluun.
Poimimme viisi ihanaa elämystä, joiden avulla koko perhe saa lisää liikettä arkeen. Perinteisten luontoretkien, maastopyöräilyn, hiihdon ja luistelun lisäksi ikimuistoiset ulkoleikit ovat erityistä, yhteistä kivaa – ympäri vuoden.
Ulkona hämärässäkin on vielä leikkitunteja jäljellä.
Pimeät tunnit voi kääntää jännittäväksi koko perheen luontoseikkailuksi. Yhteinen pimeässä seikkailu voi olla juuri sitä mitä tarvitaan, jos päivä kiiti ohi arkipuuhissa.
Toteuta luontoseikkailu omassa lähiympäristössä ja ota mukaan riittävästi taskulamppuja ja heijastimia. Heijastinsuunnistus tai aarteenetsintä pimeässä metsässä ovat jännittäviä koko perheen aktiviteetteja.
Suomen latu: Koko perheen hämärähommat
Lumi on jalkapalloilulle vain uusi, hauska haaste.
Suomi on erilaisten hauskojen kisailujen luvattu maa. Pieni soveltaminen perinteisiin liikuntalajeihin suo erilaista tekemistä lapsille ja saa nauruhermot toimimaan.
Jos jalkapallo on käynyt tylsäksi, se voikin olla ratkihauskaa umpimetsässä tai lumikinoksessa.
Suopotkupallo.fi: Umpihankifutiksen säännöt
Ulkolautapeliin voi keksiä isot nappulat kotitarpeistosta.
Kyllä! Lautapelit voi toteuttaa helposti muuallakin kuin neljän seinän sisässä. Mitä jos seuraavan kerran veisittekin muistipelin, Kimblen tai Afrikan tähden ulkoilulle?
Suomen ladun ulkoleikit toteutetaan liikkuen, eikä näillä säännöillä tarvitse huolehtia nappuloiden katoamisesta tuuleen.
Suomen latu: Lautapelit pihapeleinä
Löytyisikö luisteluun riemua olympiaurheilijan ”kilpa-asulla”?
Mitä jos laittaisitte liikunnan iloa kiertämään? Järjestäkää ystäväperheiden kanssa yhteiset liikunnalliset olympialaiset.
Valitkaa lajit vuoden ajan mukaan ja toteuttakaa oma unelmien liikuntapäivänne kisailun merkeissä.
Yksielama.fi: Lasten olympialaiset
Etsintätehtävä on perussamoilusta poikkeavaa tekemistä lapsille.
BINGO! Luontobingossa voi yhdistää ulkona reippailun ja lähiympäristön tutkimisen.
Voit käyttää valmiita bingopohjia tai tehdä oman. Voittaja on se kuka, ehtii ensin keräämään viiden suoran vaaka-, pysty – tai poikittaissuunnassa.
Suomen latu: Luontobingo-ideoita
Lähteet: Neuvokas perhe, Liiku, Sydän.fi, Ilo kasvaa liikkuen, Innostun liikkumaan
Lue myös:
Monet kansainväliset nimet toimivat hyvin myös Suomessa. Niin tytöille kuin pojillekin löytyy useita nimivaihtoehtoja, jotka ovat paitsi kauniita myös helposti ymmärrettävissä ja lausuttavissa sekä suomen että englannin kielellä.
Kansainvälisyys näkyy vahvasti nimistössä. Suomen nimirekisterissä on pitkälle yli 20 000 erilaista etunimeä. Monessa maassa esimerkiksi Oliver, Emilia ja Olivia ovat nyt yhtäaikaisesti kaikkein suosituimpien nimien joukossa.
Viime vuonna myös muutettiin nimilakia niin, että nimen ei tarvitse vastata perinteistä kotimaista nimikäytäntöä, jos se on vakiintuneesti Suomessa käytössä – eli käytännössä jo ainakin viidellä muulla etunimenä.
Jo 1900-luvun alussa moni suomalainen pikkutyttö nimettiin Adeleksi, ja2010-luvulla nimi nousi jälleen pinnalle.
Adele juontaa juurensa Adelheid-nimestä, joka tarkoittaa jalosäätyistä tai jalomielistä kaunotarta. Nimen muunnoksia ovat mm. Adeliina ja Adelina.
Adelen nimipäiviä vietetään joulukuussa.
Amelia ja Amelie ovat Amalia-nimen muunnoksia. Kauniisti sointuva Amalia oli suosittu nimi Suomessa 1800-luvun puolivälissä.
Amelian, Amalian ja Amelien nimipäivä on suomenruotsalaisen kalenterin mukaan toukokuussa.
Aurora-nimi on kreikkalaista alkuperää ja tarkoittaa aamuruskoa. Nimi on suosittu erityisesti lapsen toisena nimenä.
Auroran nimipäiviä vietetään maaliskuusssa.
Paitsi että Ava-nimi on muunnosta Evasta, sillä on myös muita alkuperiä. Ava on yhdistetty esimerkiksi muinaissaksan sanaan aval, joka tarkoittaa voimaa.
Ava-nimeä ei löydy suomalaisesta nimipäiväkalenterista, mutta Aavan nimipäiviä vietetään maaliskuussa.
Eliana on Suomessa melko harvinainen nimi. Vuosina 2010–2019 nimen sai 115 tyttöä. Nimellä on heprealainen alkuperä, ja se tarkoittaa ”jumala on vastannut”.
Elianan epävirallista nimipäivää vietetään heinäkuussa samana päivänä, kun on Elenan nimipäivä.
Erin-nimi on lähtöistin Irlannin gaelinkielisestä runollisesta nimestä. Suomessa nimi on vielä melko harvinainen, mutta se on yleistynyt 2000-luvulla.
Erinin nimipäiviä juhlitaan marraskuussa.
Paitsi että nimi Fiona kuulostaa kauniilta, se myös tarkoittaa kaunista. Nimi juontaa juurensa gaelinkielisestä sanasta fionn, joka merkitsee kaunista.
Fionan nimipäivä on maaliskuussa.
Frida-nimen juuret ovat muinaisskandinaviassa, ja nimi tarkoittaa kaunista, ihanaa ja rakastettua.
Monet kansainväliset nimet, kuten Frida, löytyvät suomalaisen nimipäiväkalenterin sijaan suomenruotsalaisesta kalenterista. Fridan nimipäiviä juhlitaan suomenruotsalaisen kalenterin mukaan joulukuussa.
Isla on alun perin skotlantilainen nimi. Sen uskotaan juontavan juurensa Islayn saareen. Myös espanjaksi isla tarkoittaa saarta.
Suomessa Isla-nimeä on alettu antaa tytöille 2000-luvulla: aiemmin se oli hyvin harvinainen. Islan nimipäiviä juhlitaan syyskuussa.
Isabella on espanjalainen ja italialainen muunnos Elisabetista, jonka merkitys on ”jumala on valani”. Isabellan muunnoksia puolestaan ovat Isabelle ja Isabel.
Isabellan nimipäivä on helmikuussa.
Muun muassa Ava, Eliana ja Olivia ovat kauniita kansainvälisiä nimiä tytölle.
Leona on sisarnimi Leolle, joka tarkoittaa leijonaa. Leona on Suomessa yksi harvinaisimpia kansainvälisiä nimiä, mutta viime vuosina se on lisännyt suosiotaan. Vuosina 2010–2019 nimen sai 463 tyttöä.
Leona löytyy ruotsalaisesta nimipäiväkalenterista, jonka mukaan Leonan nimipäiviä juhlitaan syyskuussa.
Lila-nimen alkuperästä on olemassa erilaisia tulkintoja. Se voi olla lyhennelmä nimestä Delila tai muunnos Elisabetin hellittelymuodoista, kuten Lily ja Lillian.
Lilaksi on nimetty 2000-luvulla tähän mennessä alle 1000 suomalaista tyttöä, joten nimi ei ole kovin yleinen. Lilan nimipäiviä vietetään toukokuussa.
Livia on alkujaan roomalainen naisen etunimi. Englanninkielisissä maissa Livia tulkitaan yleensä Olivia-nimen muunnokseksi. Olivia tarkoittaa latinaksi oliivipuun lehvää.
Livia on Suomessa harvinainen nimi, mutta viime vuosina se on hiukan yleistynyt. Vuosina 2010–2019 nimen sai 754 tyttöä. Livialla on nimipäivä suomenruotsalaisessa nimipäiväkalenterissa toukokuussa.
Lydia ja Lyydia olivat suosittuja nimiä 1900-luvun alun Suomessa. Nimen alkuperä on Vähä-Aasiassa sijainneessa Lyydian valtakunnassa, joka on todennäköisesti saanut nimensä kuningas Lydokselta.
Lydia-nimen sai 2010-luvulla alle 1000 tyttöä. Lyydian ja Lydian nimipäiviä vietetään toukokuussa.
Mila-nimi on peräisin slaavilaisista kielistä, ja se tarkoittaa herttaista tai suloista. Toisaalta Mila voidaan tulkita myös Emilian muunnokseksi.
1900-luvulla harva suomalaistyttö sai nimekseen Mila, mutta viime vuosina nimestä on tullut yhä suositumpi. Milan nimipäivä on toukokuussa.
Olivia tarkoittaa latinaksi oliivipuun lehvää. Kaunis nimi on ollut etenkin viime vuosina suomalaisten suosiossa. Vuosina 2010–2019 Oliviaksi nimettiin yli 10 000 tyttöä.
Olivian nimipäivä on toukokuussa.
Salma juontaa juurensa arabian kielestä, jossa se tarkoittaa rauhallista. Toisaalta Salmaa voidaan pitää myös Selma-nimen muunnelmana. Selma on alkuperältään kelttiläinen nimi.
Salma on melko harvinainen nimi Suomessa. Se on annettu 2000-luvulla tähän mennessä alle 300 tytölle, eikä nimeä löydy suomen- tai ruotsinkielisestä nimipäiväkalenterista.
Sofia on yksi viime vuosien suosituimmista tyttöjen nimistä, eikä ihme. Kauniisti sointuvan nimen alkuperä on kreikan kielessä, ja se tarkoittaa viisautta.
Sofia-nimi esiintyy englanninkielisissä maissa useimmiten muodoissa Sophia ja Sophie.
Sofian nimipäiviä vietetään toukokuussa.
Stella-nimen alkuperä on latinassa, ja se tarkoittaa tähteä. Nimi on yleistynyt Suomessa pikkuhiljaa, ja se annettiin vuosina 2010–2019 yhteensä 1559 tytölle.
Stellalla on nimipäivä lokakuussa.
Nimi Vivian tulee latinankielisestä sanasta vivus, elävä. Vivian on Suomessa melko harvinainen tytön nimi, mutta 2000-luvulla se on hieman yleistynyt.
Vivian-nimen muunnelmia ovat muunn muassa Viviana, Vivianna, Vivienne ja Vivien.
Suomenruotsalaisessa kalenterissa Vivianin nimipäivä on toukokuussa.
Amanda, Elena, Ella, Emma, Lea, Melissa, Mia, Neela, Sylvia, Vanessa.
Allis (13 naisella), Crista (200), Diane (62), Elinor (120), Jennyfer (20), Kim (256), Laurel (15), Marella (33), Ruuth (35), Sheri (6).
Aaron on heprealaisperäinen pojan nimi. Hepreankielinen sana aharon merkitsee vuorta tai vuorella asuvaa. Toisen tulkinnan mukaan nimi tarkoittaa valaistua.
Aaron annettiin etunimeksi hieman yli 3000 pojalle vuosina 2010–2019. Aaronin nimipäivä on heinäkuussa.
Anton on lyhennelmä Antonius-nimestä. Kaunis nimi on helppo lausua sekä Suomessa että ulkomailla.
Antonin nimipäiviä juhlitaan tammikuussa. Vajaa 4000 suomalaista poikaa sai nimekseen Anton vuosina 2010–2019.
August on lyhennelmä nimestä Augustus, joka tarkoittaa kunnianarvoisaa. Nimi on ollut Suomessa suosituin 1900-luvun alussa, mutta viime vuosina August-nimisten poikien määrä on jälleen hieman lisääntynyt.
Nimipäiviä August viettää tammikuussa.
Monet kansainväliset nimet ovat lähtöisin heprean kielestä. Niin myös Benjamin, joka tarkoittaa hepreaksi oikean käden poikaa tai onnenpoikaa. Kaunis kansainvälinen pojan nimi alkoi yleistyä Suomessa 1980-luvulla.
Benjaminin nimipäivä on joulukuussa.
Daniel on yksi kauneimpia kansainvälisiä poikien nimiä. Se on alkujaan heprealainen nimi ja tarkoittaa ”jumala on minun tuomarini”.
Vajaa 5000 suomalaista poikaa sai nimekseen Daniel vuosina 2010–2019.
Danielin nimipäiviä vietetään joulukuussa.
Edvard/Edward nimen alkuperä on muinaisenglannissa, ja se tarkoittaa omaisuuden vartijaa. Moni Englannin kuningas on ollut nimeltään Edward.
Edvard oli erityisen suosittu pojan nimi 1900-luvun alussa. Kenties tämä hieno ja kansainvälinen nimi nousee tulevina vuosina uudestaan pinnalle.
Edvardin nimipäivä on maaliskuussa.
Elias on kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Elijah, joka tarkoittaa ”jahve on jumalani”.
Kauniisti sointuva Elias on ollut viime vuosina yksi suosituimmista pojan nimistä Suomessa.
Filip-nimen kreikankielinen kantanimi Philippos tarkoittaa hevosten ystävää. Filip on Suomessa melko harvinainen nimi: vuosina 2010–2019 nimi annettiin 326 pojalle.
Suomenruotsalaisen kalenterin mukaan Filipin nimipäivää vietetään maaliskuussa.
Gabriel on yksi Raamatun arkkienkeleistä. Gabriel on heprealaisperäinen nimi ja tarkoittaa jumalan taistelijaa tai ”jumala on voimakas’.
Suomessa noin 1600 poikaa sai nimekseen Gabriel vuosina 2010–2019. Gabrielin nimipäivä on maaliskuussa.
Hugo-nimen juuret juontavat muinaissaksan sanaan hugi, joka merkitsee mm. sielua, mieltä, sydäntä ja henkeä.
Hugo oli suosittu pojan nimi Suomessa 1900-luvun alussa, ja 2000-luvulla tämä kansainvälinen pojan nimi on jälleen noussut poikavauvojen vanhempien suosioon.
Hugon nimipäiviä juhlitaan helmikuussa.
Esimerkiksi silloin, jos perheen juuret ovat sekä Suomessa että maailmalla, kansainvälinen nimi on luonteva vaihtoehto lapselle.
Monet kansainväliset nimet juontavat juurensa Raamattuun. Niin myös Joel, joka tarkoittaa tarkoittaa hepreaksi ”herra on jumala”.
Joel on ollut tasaisen suosittu nimi suomalaisilla pojilla 1980-luvulta alkaen. Vuosina 2010–2019 Joeliksi nimettiin vajaa 3000 poikaa.
Joelilla on nimipäivä heinäkuussa.
Leijonaa tarkoittava Leo oli vuoden 2019 suosituin pojan nimi Suomessa. Nimi on yhtä aikaa pehmeä että vahva, ja se toimii hyvin sekä Suomessa että ulkomailla.
Leon nimipäiviä vietetään kesäkuussa.
Luka-nimen juuret ovat luultavasti nimessä Lukas. Nimen kantamuoto on kreikankielinen Loukas, joka tarkoittaa Lucanian asukasta. Luukkaan evankeliumi on tehnyt nimestä tunnetun erityisesti kristityissä maissa.
Luka-nimisiä poikia on alkanut olla Suomessa vasta 2000-luvulla – tätä ennen nimi oli hyvin harvinainen.
Lukalla on nimipäivä lokakuussa.
Milo on lyhentymä slaavilaisesta hallitsijanimestä Miroslav/Miloslav. Toisaalta Milo voi olla myös muunnelma nimestä Camillo tai Emil.
Milo-nimen suosio kasvoi Suomessa 2010-luvulla reippaasti. Vuosina 2010–2019 Miloksi nimettiin hieman yli 1000 suomalaista poikalasta.
Milon nimipäiviä vietetään syyskuussa.
Noel on niitä kansainvälisiä nimiä, jotka ovat lyöneet itsensä viime vuosina Suomessa läpi. Lähes 2700 poikaa sai nimekseen Noel vuosina 2010-2019.
Noel tarkoittaa jouluna syntynyttä, joulua. Noelin nimipäivää vietetäänkin Suomessa jouluaatonaattona.
Oliver on yksi viime vuosien suosituimmista poikien nimistä, eikä ihme. Nimi on kaunis, ja se toimii hyvin sekä meillä että maailmalla. Oliver on latinalaisperäinen nimi, joka tarkoittaa oliivipuun istuttajaa.
Oliverin nimipäiviä juhlitaan toukokuussa.
Oskar-nimi muodostuu muinaisgermaanisista sanoista ja tarkoittaa jumalan keihästä. Lisäksi Oscar-niminen hahmo löytyy Irlantilaisesta mytologiasta.
Oskar oli suosittu nimi Suomessa erityisesti 1900-luvun alussa. Oscar puolestaan on noussut pinnalle 2010-luvulla.
Oskarin nimipäivä on joulukuussa.
Samuel juontaa juurensa hepreankielisestä nimestä Schemuel, joka tarkoittaa ”jumalan nimeen”. Kaunis kansainväinen nimi on ollut koko viime vuosisadan ajan tasaisen suosittu, mutta 1980-luvun jälkeen se on noussut erityisen pidetyksi.
Elokuussa juhlitaan Samuelin nimipäiviä.
Sebastian on alkujaan kreikkalais-latinalainen nimi. Kreikan kielessä Sebastianus tarkoittaa kunnioitettavaa ja kunnioituksen ansaitsevaa.
Lähes 3000 poikaa sai nimekseen Sebastian vuosina 2010–2019.
Sebastianin nimipäiviä vietetään tammikuussa.
Tobias on heprealaisperäinen nimi. Se on johdettu johdettu hepreankielisestä nimestä Tobia, joka merkitsee ”jumala on hyvä”.
Jos pojalleen haluaa antaa hieman harvinaisemman nimen, Tobias on yksi vaihtoehto. Vuosina 2010–2019 nimen sai Suomessa alle 500 lasta.
Tobiaksen nimipäiviä juhlitaan suomenruotsalaisen nimipäiväkalenterin mukaan marraskuussa – samana päivänä kuin suomalaisessa kalenterissa juhlitaan Topiasta.
Alexander, Edwin, Erik, Ernest, Henrik, Jasper, Leonard, Lukas, Matias, Vilhelm.
Andrian (9 miehellä), Bent (9), Gregori (10), Hannibal (9), Lyon (9), Neeo (9), Rickhart (9) Samae (9), Skender (9), Yoda (11).
Lähteet: Digi- ja väestötietovirasto, Kirjastot.fi, Yliopiston almanakkatoimisto
Lue myös: Kaisli, Elo tai Viima? Katso 20 x kauneimmat harvinaiset luontonimet tytöille ja pojille!
Kaipaatko inspiraatiota lapsen nimen keksimiseen? Kokeile Kaksplussan nimikonetta!
Ellet sinä ole vielä jostain syystä päässyt lähtemään lapsen kanssa retkelle luontoon, lähde nyt!
Uutelasta löytyy kaksi eripituista, suurelta osin helppokulkuista luontopolkua, joista toinen on 1,5 km ja toinen 2,5 km. Jos vain jaksaa, kannattaa kiertää molemmat (tai jakaa ne kahdelle eri kerralle), sillä sekä pidempi metsä- ja laidunmaisemareitti että lyhyempi rantamaisemareitti ovat molemmat todella kauniita.
Reitit on merkitty maastoon viitoin ja valkovihrein tunnuksin. Reitin varrella on 15 kiinnostavaa tietoiskurastia.
Uutelantie 1, Helsinki
Jos jostakin, niin Villa Elfvikin luontotalon läheisyydessä sijaitsevasta Luonnon helmassa -luontopolusta on luontoretkiharrastus hyvä aloittaa.
Polku on 700 metriä pitkä ja lumettomana kautena esteetön eli sopii myös lastenrattaille. Reitin varrella on 7 infotaulupilaria, vaihtelevasti metsää, rantamaisemaa ja helmenä pätkä pitkospuita kaislikon keskellä. Välillä voi pysähtyä lintutornilla siivekkäitä bongaamassa.
Metsäosuudella tuntuu kuin syvemmälläkin korvessa olisi, jopa korpin saattaa kuulla raakkuvan.
Elfvikintie 4, Espoo
Viisi kilometriä pitkä Hanikan luontopolku kiertelee Espoon Soukan lähistössä. Polku on mahtavan monipuolinen kattaus kallioista mäntymetsää, tiheää kuusimetsää, muinaishautoja- ja rantoja, rantamaisemia ja pitkospuita.
Rantakaislikko-osuudella on hyvä mahdollisuus bongata peuroja ja kesäiltaisin lepakoita. Lintutornikin löytyy reitin varrelta, samoin 14 opastaulua luonnon ihmeistä.
Pituutensa vuoksi reitti ei välttämättä sovi aivan pienimmille jaloille, vaikka hyväkuntoinen kolmevuotiaskin sen toki saattaa jaksaa reitin vaihtelevuuden ansiosta kävellä. Reitti on myös mahdollista kävellä vain osittain.
Matasaarentie 1, Espoo
Pidätkö virtaavasta vedestä ja koskista? Koskikaran 1,5 kilometrin mittainen luontopolku Nurmijärven Myllykoskella on ehdottomasti käymisen arvoinen. Vantaanjoki kuohuu upeasti reitin varrella: Myllykoskella on mittaa 400 metriä ja pudotusta 11 metriä.
Nimensä mukaisesti maisemassa on mahdollista tavata koskikaroja ja muita joki- ja vesilintuja. Reitin varrella esitellään kattavin opaskyltein alueen lajistoa, muun muuassa lepakoita ja uhanalaista taimenta ja vuollejokisimpukkaa. Osa reitistä on jyrkkää nousua portailla, jotka saattavat olla sadekelillä liukkaita.
Erinomainen päiväretkikohde, grillausmahdollisuus.
Siippoontie 771, Nurmijärvi
Keskuspuisto on Helsingin oma luonnon aarreaitta aivan keskustan kupeessa. Jos puisto ei ole ennestään tuttu, kannattaa ehdottomasti aloittaa tutustuminen Maunulan luontopolulta. 3,3 kilometrin pituisen polun lähtöpiste on Maunulan majalla, jonka kahvilasta saa aukiolojen puitteissa matkaevästä.
Reitti kiertää vaihtelevasti Keskuspuiston maisemissa, vanhoista kääpäisistä aarnimetsistä pähkkinäpuulehtoihin ja Haagajoen varren ympäristöön. Viimeksi mainitussa on oiva pysähtymis- ja eväidensyöntipaikka ikipöydän eli kivestä tehdyn pöydän äärellä. Reitin teema on luonnon kiertokulku ja monimuotoisuus, ja se kulkee Maunulan uurnalehdon ja eläinten hautausmaan kautta.
Metsäläntie 9, Helsinki
Pitkospuiden ja suoluonnon ystävien helmi on Tremanskärrin luontopolku Espoossa.
Paikalla on mahdollista kiertää lyhempi, 2,8 kilometrin suoluonnon keskellä kulkeva polku tai jatkaa siitä myös Kurkijärven ympäristöön, jolloin reitille tulee mittaa noin 3,7 kilometriä. Lisäksi mukaan on laskettava kuntopolkua pitkin kulkeva osuus parkkipaikalta luontopolulle, yhteensä vajaa kilometri.
Kurkijärven rannalla on retkipöytä hienolla maisemapaikalla, joten se on käymisen arvoinen. Reitin helmi on kuitenkin suon keskellä kulkeva pitkospuuosuus. Siellä on mahdollisuus bongata suopursua, karpaloa ja lakkaa ja jopa hirviä.
Tremanskärr kuuluu Natura 2000 -alueeseen ja on kokonaan suojeltu. Siksi se on säilynyt hyvin koskemattomana ja on yksi monipuolisimpia suoalueita pääkaupunkiseudulla. Erityistä: alueen nimen sanotaan juontavan isovihan ajalta, jolloin kolme venäläistä miestä yritti kulkea suon yli siinä kuitenkaan onnistumatta, vaan he upposivat.
Luontopolulle pääsee Tremanskärrin parkkipaikalta, joka sijaitsee vastapäätä Kalajärven keskustaa Vihdintien pohjoispuolella, juuri ennen osoitetta Vihdintie 63 Helsingin suunnasta tultaessa.
Huikeat merimaisemat, tuulta ja valoa kolmesta ilmansuunnasta, tunnelmaa kuin olisi jossakin muualla kuin Suomessa, jossakin etelämpänä. Historian havinaa, merituulen tuoksua, laivahylkyjä, luonnon uskomatonta monimuotoisuutta. Sitä on Hangon Tulliniemen luontopolku, 6,7 kilometrin pituinen reitti.
Kokonaan luonnonsuojelualueella kulkeva polku kulkee Uddskatanin kärkeen eli Suomen eteläisimpään kärkeen ja takaisin samaa reittiä. Jaksamisen mukaan polkua voi kävellä vain osan matkaa, vaikka eteläkärki onkin maisemineen ehdottomasti paikan helmiä.
Reitin alun rantasoraosuudella on vaikuttava esiintymä Suomessa harvinaista merikaalia, ja lajisto on muutenkin suojelualueelle ominaisesti monipuolinen. Keväisin ja syksyisin paikalla on hyvä mahdollisuus seurata jopa lintujen muuttoa, sillä alueella sijaitsee jopa satojentuhansien lintujen reitti.
Tulliniemen luontopolun lähtöpisteeseen on noin 400 metrin matka osoitteessa Vapaasatama 1 sijaitsevalta pysäköintialueelta.
Myönteiset luontokokemukset luovat pohjaa myöhemmän luontosuhteen kehittymiselle. Jo aivan pienen lapsen kanssa voi lähteä retkelle luontoon, vaikkapa rintarepussa. Kävelemään oppineen kanssa voi jo aloittaa lyhyillä, esimerkiksi puolen kilometrin reiteillä.
– Mitä nuorempaa aloittaa, sitä helpompi on saada luonnossa liikkuminen luontevaksi osaksi perheen vapaa-ajan viettoa, sanoo Luontoliiton ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green.
Aloittaminen ei ole vaikeaa: evääksi jotakin hyvää reppuun, mukavat ulkoilukengät jalkaan, ehkä kaveri mukaan ja iloinen mieli matkaan.
– Ensimmäisistä luontokokemuksista kannattaa tehdä mahdollisimman myönteisiä ja ottaa luontoretki leikin kannalta. Näin harrastusta on mukava jatkaa.
Stressitasot laskevat ja moniaistillinen kokemus rentouttaa kehoa sekä mieltä. Turhat ärsytykset katoavat ja koko perhe voi paremmin.
– Luonnon keskellä kauniissa ympäristössä saatava elämys on usein niin voimakas, että se aiheuttaa myönteisiä tunteita, jotka heijastuvat koko perheen kommunikointiin, Malva Green muistuttaa.
Rentoutunut lapsi kiukkuaa vähemmän ja rentoutunut perhe riitelee vähemmän.
Luonnossa lapsi saa myös purkaa energiaansa hyvällä tavalla. Riehuminen ja juokseminen on sallittua, toki muita luonnossa liikkujia ja eläimistöä kunnioittaen.
Sekä lapsen että aikuisen keho ja mieli rauhoittuvat luonnossa.
Pienen lapsen kanssa luonnossa liikkuminen on usein hidasta etenemistä. Ihmettelemistä ja pysähtymisen paikkoja riittää. Lyhyetkin matkat väsyttävät pieniä jalkoja, ja taukoja on syytä pitää aina kun lapsi haluaa. Kiirettä ei ole.
Kuin huomaamatta harrastuksen jatkuessa lapsen kunto kuitenkin kohoaa – ja ehkä aikuisenkin.
Kun lähdet lapsen kanssa retkelle, suntaa mahdollisuukisen mukaan poluille ja kallioille, pois metsäteiltä, sillä lapsen näkökulmasta suora tie on usein aika tylsä. Toista on mäkien ja kiemurtelevien polkujen kanssa! Niitä voi jo kolmevuotias jaksaa kävellä kilometrikaupalla.
Tärkein oppi, jonka lapsi luonnosta voi saada, on arvostava suhtautuminen ympäristöön. Kun lapsi oppi rakastamaan luontoa, hän ei halua tuhota sitä aikuisenakaan.
Lapselle luonnossa liikkuminen on mahdollisuus oppia loputtomasti uutta. Jos kukkien ja kasvien nimet eivät ole aikuisellakaan oikein hallussa, niitä voi opetella yhdessä. Luontokirja mukaan vain ja opettelemaan. Usein aikuinen saa hämmästyä, kuinka hyvä muisti lapsella on: puiden ja ötököiden nimet jäävät lapsen päähän ihmeellisen nopeasti.
Isommalle – ja miksei jo aivan pienellekin – lapselle luontoympäristö on hyvä paikka kertoa luonnon lajikirjosta, lajien luokittelusta ja ekosysteemeistä. Siitä, miksi jokainen pieni ja joskus pelottavakin pikku ötökkä on tärkeä ja suojelemisen arvoinen.
Mitä lapsi aikuiselta eniten kaipaa? Läsnäoloa, yhteistä puuhastelua ja harrastusta, jonka pariin palataan aina uudelleen. Tähän tarkoitukseen on vaikea keksiä parempaa paikkaa kuin luontoympäristö.
– Kun aikuinen viettää aikaa lapsen kanssa ajatuksella ja keskittyen, se jo tietyllä tavalla riittää, Malva Green muistuttaa.
Mitään ihmetemppuja ja kalliita huvipuistoretkiä ei aina tarvita, päinvastoin. Aivan lähimetsänkin poluilla on mahdollista saavuttaa aito läsnäolon tila paljon helpommin ja paremmin kuin aistiärsykkeiden rasittamissa ympäristöissä.
Nykyaikana kaikki, mikä vie lasta pois ruudun ääreltä, on kultaakin kalliimpaa. Pelien ja videioiden ylivirittämät aivot rauhoittuvat parhaiten luonnossa.
Kun lapsi palaa päiväretkeltä luontopolulta, hän ei välttämättä enää edes pyydäkään päästä pelaamaan iänikuisia pelejään. Voi olla, että hän mielummin haluaa katsella luontokirjaa tai piirtää kuvia niistä uusista lajeista, joita metsässä juuri opittiin.
Toisaalta parin tunnin luonnossa ulkoilun jälkeen ruutuaikaa voi paremmalla omallatunnolla lapselle antaakin.
Varsinkin lähiluonnossa liikkuminen on ympäristöä vain vähän kuormittava tapa viettää vapaa-aikaa.
– Mutta vaikka luontoon lähtisi automatkojenkin päähän, ovat luontoretket ympäristöystävällinen harrastus ja hyvä pohja moneen muuhun asiaan elämässä, Malva Green toteaa.
Parasta, mitä vanhempi voi lapselleen tehdä, on välittää oma arvostava luontosuhteensa lapselleen. Siihen kuuluu myös sen opettaminen, kuinka luonnossa käyttäydytään.
– Iloa luonnosta ei pidä lapselta kieltää eikä muutenkaan mennä kieltojen kautta, mutta pari tärkeää asiaa on syytä kertoa lapselle: eläimiä ja pesiviä lintuja ei saa häiritä eikä luonnonsuojelualueilla kerätä mitään eläviä kasveja. Ääntä ja vauhtia luontoon sen sijaan mahtuu.
Usein lapsi saattaa aluksi päästellä höyryjä ulos (= riehuu), kunnes luonnon rauhoittava vaikutus alkaa tuntua ja lapsi alkaa keskittyä ja aistia ympäristöään.
Lähteet: luontoon.fi, retkipaikka.fi, Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki
Lue myös: Kesäretken Helsingissä ei tarvitse maksaa maltaita – 10 kiehtovaa kohdetta lapsiperheille
Sisustustesti kertoo, kuinka syvälle olet sukeltanut lastenhuoneen somistamisen maailmaan! Kun pienokainen on ilmoittanut saapuvansa maailmaan, on aika suunnitella lapsen omaa soppea.
Vaikka lapsella ei ikiomaa huonetta olisikaan, voi lastenhuoneen asemesta lapselle sisustaa oman leikkinurkkauksen. Sisustaminen on toki ihanaa pesänrakennusta ilman kuumimpien villitysten seuraamistakin.
Lapsiperheelle koti on tärkeä tukikohta. Varsinkin lapsen ensimmäiset elinvuodet tulee vietettyä melko tiiviisti kotosalla. Niinpä lastenhoidon ohella kotona toteuttavat puuhat ja harrastukset istuvat hyvin perhe-elämään.
Moni kodin somistamisesta innostunut tuore vanhempi saa lastenhuoneen tai leikkipaikan suunnittelusta itselleen uuden harrastuksen. Somessa vanhemmat jakavat kuvia jälkikasvun huoneista ja kyselevät vinkkejä niiden kaunistamiseen.
Olitko sinä sisustustestin mukaan oman tiesi kulkija, satunnainen somistaja vai trendihaukka?
Lue myös: Asuntomessujen 2020 lastenhuoneet: Nämä sisustustrendit ovat nyt in – ja nämä onneksi out?
Anna.fi: Nämä ovat kodin pahimmat bakteeripesät – kriittisimmät paikat jäävät monilta pesemättä
Sami Kurosen kotiin on serkkulasta parin tunnin automatka. Mutta heti kun Kiira, 10, pääsee perille, hän ryntää Samin tyttären Oonan, 11, kanssa leikkeihin ja puuhaamaan omiaan.
Liian usein ei tule tavattua, Sami-setä veistelee. Harvahkot näkemiset ovat arvokasta aikaa myös serkkutyttöjen isien kesken.
Lasten touhutessa Sami ja Kiiran isä, ammattikokki Pasi Kuronen valmistavat ruokaa ja vaihtavat kuulumisia. Ruuanlaitto on heille tapa näyttää välittämistä. Ja juttu jatkuu siitä, mihin se on viimeksi jäänyt.
– Lapsetkaan eivät tarvitse lämmittelyaikoja, vaan leikit jatkuvat välittömästi. Minun ja Samin näkemisissäkin on enemmän sisältöä, kun lapset ovat mukana. On hauskaa miettiä, mitä voimme porukalle keksiä ja tehdä, Pasi toteaa.
Sami on ollut yhtä kauan isä Oonalle kuin setä Kiiralle. Täysi vuosikymmen on tuonut tytöissä esiin monet yhtäläisyydet.
– On hauska huomata, kuinka paljon samaa heissä on. Ja tunnistaa piirteitä puolin ja toisin, joita minusta ja Pasista löytyy, Sami sanoo.
– Upeaa seurata vierestä, miten omasta veljestä on syntynyt kaksi noin viehättävää tyttöä, Sami hymyilee.
Pasilla onkin myös 3-vuotias pikkuneiti Ronja. Kuopus on lapsiperheille tutussa ikävaiheessa: ruokapöydässä maistuisi vain kylmä nakki. Ateriat näyttävät vanhempien silmissä melko yksipuolisilta.
Yleisempikin huoli eri-ikäisten lasten nirsoilusta ja ravintoaineiden saannista oli yksi alkusysäys perheiden yhteiseen kirjahankkeeseen. Loppukesästä ilmestyy Junnut kokkaa (Otava), lapsille suunnattu kokkikirja. Idea jalostui teokseksi, joka antaa isommille lapsille eväitä valmistaa itse aterioita.
Keittiössä saa olla hauskaa! Sami Kurosen tytär, Oona, pyytää silloin tällöin päästä auttamaan isäänsä kokkailuissa.
– Tajuttiin, että meidän mimmit on siinä iässä, että ruuanlaitto alkaa kiinnostamaan. He voisivat hyötyä lapselle suunnitellusta kokkauskirjasta, sanoo Sami.
– 10 vuoden iästä alkaen lapsilla alkaa olla mahdollisuus ottaa haltuunsa kokonaisia reseptejä. Myös veitsenkäsittelytaito alkaa tarkentua, hän jatkaa.
Oona ja Kiira tunnustautuvat ennemmin leipureiksi kuin ruuanlaittajiksi.
– Varsinkin suklaataikinan tekeminen on hauskaa. Parasta on, kun saa nuolla taikinan jäämät, Oona kertoo.
Kiira on seurannut ammattilaisisänsä kokkailuja tiiviisti pienestä pitäen. Silloin hän rakasti tunnustella aineksia, kysellä ja maistella innokkaammin kuin nyt neljäsluokkalaisena.
– Innostusta on yritetty saada taas viriämään antamalla hänelle helppoja työvaiheita. Toivon, että kun hän saa valmiin kirjan käteensä, innostus taas viriää, Pasi sanoo.
– Kirjan reseptien pitää olla simppeleitä ja monen lapsen suuhun sopivia. Tekotapa täytyy olla sellainen, ettei ole liikaa työtehtäviä, Pasi toteaa.
Löytääkseen oikeat reseptit Sami ja Pasi kyselivät tytöiltään. Kirjaan pääsivät suosikit ja ne ateriat, joita he ovat yhdessä lastensa kanssa kokkailleet.
– Olisihan se ihanaa, jos muutaman vuoden kuluttua olisi Oonan kokkaama ateria valmiina odottamassa, kun tulen töistä kotiin, Sami naurahtaa.
Samilta ja Pasilta löytyy molemmilta ymmärrystä lasten nirsoilulle, vaikka se ei ruokapöydässä olekaan aikuiselle aina helppoa sulateltavaa.
– Kun on valmistanut uutta ruokaa ja nähnyt vaivaa ja lapsi ei maistakaan, on kyllä vitsit vähissä, Sami sanoo.
Turhautuminen kumpuaa Samin mukaan ennen kaikkea huolesta, saako lapsi riittävästi ravintoaineita.
Pasi on samaa mieltä: nirsoilu herättää ennen kaikkea huolta. Perheen ruuissa pyritään kuitenkin vaihtelevuuteen ja monipuolisuuteen.
– Välillä itse tulee sokeaksi sille, mitä kaikkea on syöty kuluneen viikon aikana. Niinpä pyydän Kiiraa välillä heittämään ilmoille pari toiveruokaa, jotta viikosta löytyisi myös niitä varmoja hittejä.
– Äidin tekemä makaronilaatikko on parasta, Kiira kertoo.
Pasia hymyilyttää vieressä. Kiira lisää vielä, että isän bravuuri, kalakeitto, maistuu hyvin.
– En tosin erota, onko keitto mun isän vai Pasi-sedän tekemää, Sami Kurosen tytär Oona toteaa.
Yli 20-vuotisen uran ammattikokkina tehneen sedän täytyy vain niellä tappionsa.
Kaksplus kuuluu samaan konserniin kustannusyhtiö Otavan kanssa.
Lue myös Sami Kuronen: ”Ne on kovia mimmejä ja kundeja, jotka pyörittävät perhearkea yksin”
Leppoisasta olosta nauttiminen, kiireettömyys. Laiturin nokassa makoilu ja mansikoiden maistelu. Näistä toivon sinun kesäsi koostuneen. Väliin on voinut mahtua tummia pilviä ja varjon väreilyjä, mutta kaikki ne kuuluvat elämään.
Arki väistämättä astuu jälleen pikkuhiljaa kaikkien elämään jollain tavalla.
Monet kokevat, että lasten koulujen aloitus, päiväkodin elämään tuoma rytmi ja työn tai mahdollisten opintojen aloitus on samalla myös uuden alku. Uusi lukuvuosi, uusi elämä.
Tämä on hyvä hetki välitilinpäätökselle aikaisemmin tehtyihin asioihin tai tulleisiin haasteisiin, keskellä vuotta, ennen konkreettista uuden vuoden aloitusta.
Uusi alkava arki on siis uusi mahdollisuus. Mahdollisuus muokata jälleen omaa elämää kenties enemmän oman näköiseksi juuri nyt, sellaisena kuin olen tässä elämän kohdassa. Harvoin nimittäin tulemme päivittäisessä tohinassa pohtineeksi ja havainneeksi, että me kaikki muutumme koko ajan. Ympäröivä maailma muuttuu ympärillämme, myös me muutumme ja kasvamme ihmisinä jatkuvasti.
Pienistä lapsista ja vauvoista havaitsemme, kuinka jokainen päivä on ihme. Jokainen uusi asia, joita pieni ihminen oppii, on ihme. Muutoksen huomaamme myös siitä, kun lapsen vaatteet ovatkin yllättäen kaapissa ollessaan pienentyneet ja entiset kumisaappaat sopivat vain vaivoin taaperon jalkaan.
Samanlaisia kasvun ihmeitä me aikuiset voimme omassa elämässämme koko ajan oppia. Voimme oppia uudenlaista asennetta. Joskus vuosia sitten pohdinkin eräässä blogissani, kuinka mukavaa on pyrkiä ylläpitämään loman tuntua myös arjen aikana.
Mitä tapahtuisi, jos pystyisi ylläpitämään ajatusta, että hei, mä olen oikeastaan koko ajan lomalla, mutta onneksi pääsen välillä tekemään näitä innostavia duuneja päivääni piristämään?
Mitä tapahtuisi, jos rankan koronasävyisen alkuvuoden jälkeen (ja uhan, joka ei myöskään ole vielä hävinnyt pois) oppisit ylläpitämään vaikka uudenlaisia työmenetelmiä ja -välineitä aidosti osana työpäivää?
Mitä jos aidosti kiinnittäisit huomiota jaksamiseesi?
Entä mitä tapahtuisi, jos aidosti kiinnittäisit huomiota omaan jaksamiseesi? Niihin pieniin merkkeihin, joita kehossasi ja mielessäsi näet, kun olet kuormittunut arjen vaatimuksista. Pysähtyisit ja ymmärtäisit olevasi niin arvokas, että sinun tulee todellakin pitää hyvää huolta itsestäsi, jotta jaksat toimia?
Mitä tapahtuisi, jos asettuisit aidosti kuulemaan ja kuuntelemaan myös vierellä loikoilevaa puolisoasi ja opettelisit kertomaan hänelle omista toiveistasi ja tarpeistasi? Entä mitä tapahtuisi, jos kaappaisit kesken pyykkivuorten ja tekemättömien töiden listausten oman pienokaisesi tai kännykän uumeniin hautautuneen teini-ikäisesi karhuhalaukseen ja kertoisit, kuinka paljon häntä rakastat.
Sillä kuten sinä muutut, muuttuvat ja kasvavat myös läheiset ympärillämme joka päivä. Voit siis opetella olemaan heille läsnä uudella ja erilaisella tavalla.
Välitilinpäätös kuluneelle alkuvuodelle tarkoittaa samaa kuin käyttämättömien tavaroiden ja vaatteiden siirtämistä kierrätykseen. Entinen ei ehkä enää toimi tai sovi minulle tässä ajassa, tällaisena ihmisenä. Muutos mahdollistaa uuden minän esillä olon konkreettisesti, joka päivä.
Aurinkoista alkavaa arkea kaikille!
Psykologi, erityistason paripsykoterapeutti Suvi Laru nauttii pienistä hetkistä 3 hengen perheessä ja hemmottelee itseään kauniilla kengillä. Suvi on toiminnanjohtaja Parisuhdekeskus Kataja ry:ssä.
Muistatko, miltä lapsena tuntui leikkiä mielikuvitusleikkejä yksin tai kavereiden kanssa? Uppoutua tuntikausiksi syvän leikin lumoihin. Syvä leikki oli niin hauskaa, ettei sitä olisi millään halunnut lopettaa. Monesti samaa pitkäkestoista leikkiä jatkettiin useita päiviä.
Virtaavien mielikuvitusleikkien tilan ovat pikku hiljaa täyttäneet sekä digitaaliset sisällöt ja että aikuisten ohjaama toiminta. Lapsilla ei välttämättä ole enää tilaisuuksia pitkäkestoiseen leikkiin.
Syvä leikki on aivojen luova flow-tila, jossa aika ja paikka menettävät merkityksensä. Lapsi on täysin syventynyt luomaan leikkiä.
Siikajokelainen luokanopettaja Maija Hintikka on kirjoittanut kirjan Leikistä totta – omaehtoisen leikin merkitys. Esikoululaisten ja 1.–2. luokan oppilaiden kanssa työskennellessään hän on nähnyt, miten lasten mielikuvitusleikit ovat vähentyneet vuosi vuodelta.
Pitkäkestoisen leikin sanomaa ja merkitystä on Suomessa pitkään ja näkyvästi levittänyt myös muun muassa varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala.
Maija Hintikka pelkä, että syvien leikkien ja satukirjoihin uppoutumisen vähentyminen näkyy lasten kehityksessä sanavaraston, kuvittelukyvyn ja ajattelun köyhtymisenä.
– Leikin katoaminen voi olla tuhoisaa aivojen kehitykselle. Vastuu lasten leikkimisestä on meillä aikuisilla, Hintikka sanoo.
– Vanhemmat, jotka ymmärtävät leikin merkityksen, järjestävät aikaa leikille. Mutta monesti perheen arjessa ei ole niin paljon joutilaisuutta ja tylsyyttä, että lapsi pääsisi leikin tilaan.
Lue myös: 10 unohdettua leikkiä ovat taaperolle heti jättihitti, ja niistä on oikeaa hyötyäkin
Hintikan mielestä mielikuvitusleikki alkaa useimmiten siitä hetkestä, kun lapsella on tylsää. Tylsyydessä aivot virittyvät luovaan tilaan.
Monesti leikki alkaa siitä, kun vanhemmat sietävät tylsien hetkien marinan ja antavat tilaa tylsistymiselle. Lapselle voi ehdottaa: Mitä jos rakennat majan? Tee legoista oma maailma. Tässä olisi sinulle astioita kotileikkiin.
Vanhemmat voi kannustaa lasta leikkimään tarjoamalla rakennusaineita leikkiin: vanhat verhot majanrakennukseen, tyhjäksi jääneitä kaurahiutalepaketteja kauppaleikkiin ja kaikenlaista materiaalia, mistä voi luoda jotain.
– Monet lapset ovat tottuneet siihen, että heille tarjotaan aina jotain valmista. Vanhempien kannattaa ohjata lapsia luomaan leikkinsä itse.
Lapset leikkivät, jos aikuiset osoittavat arvostavansa leikkiä.
Virtaavasta leikistä syntyy sotkua. Leikkiin uppoutunut lapsi myllertää olohuoneen sisustuksen sekaisin ja kantaa kilokaupalla hiekkaa terassin pöydälle.
– Mielestäni leikkivää lasta ei pidä moittia sotkusta, vaan ihailla, mitä hän on saanut aikaan.
Sotkujen ihailu ei kuitenkaan tarkoita 1960–1970 lukujen vapaata kasvatusta. Silloin lapsi saattoi piirtää olohuoneen seinään ja vanhemmat olivat ylpeitä, miten luova lapsi heillä on.
Sotkutkin saadaan hoidettua ilman arvostelua, kun vanhemmat ymmärtävät leikin kaoottisuutta ja menevät leikkiin sisään.
Leikkisä aikuinen voi uppoutua syvään leikkiin mukaan. Vanhemman pienikin rooli rohkaisee lasta pitkäkestoisessa leikissä.
– Leikkiminen on lapsuuden tärkein tehtävä. Olen usein sanonut, että leikkiminen pitää olla kunnossa ennen kun voi siirtyä päivähoidosta koulun puolelle. Mielikuvitusmaailman pitää avautua ennen kun lapsi siirtyy akateemiseen maailmaan, Hintikka sanoo.
Lapsen leikeille ei pitäisi myöskään nauraa.
– Leikkejä kannattaa tarkkailla ja niihin voi vähän osallistua esimerkiksi niin, että puhuttelee lasta leikin roolinimellä: ”Tule lääkäri ottamaan vähän välipalaa”. Mutta leikkivälle lapselle ei saa nauraa. Mene kulman taakse nauramaan. Sekään ei ole mielestäni oikein, että lasten leikeistä vitsaillaan lapsen kuullen ystäville tai sosiaalisessa mediassa. Leikkiä kannattaa kunnioittaa hartaasti.
Miksi syvä mielikuvitusleikki on hyväksi lapsen kehitykselle?
– Leikki on pääomaa aikuisikää varten, Maija Hintikka kiteyttää.
Mielikuvitusleikkejä leikkiessään lapsi oppii vuoropuhelua ja improvisointia. Hänen luova ajattelunsa ja kyky ymmärtää ihmisten välisiä suhteita kehittyvät.
– Leikki kehittää lapsen sisäistä maailmaa. Mielikuvitusleikissä hän kokeilee, mitä hän voisi olla ja mitä hän voisi osata. Leikissä voi kokeilla kaikkea mahdollista, Hintikka sanoo.
Taiteilijat ja keksijät käyttävät samoja aivojen osia ja samaa luovan virtauksen tilaa kuin leikkivä lapsi.
Leikki vahvistaa lasta – ja samalla se luo perustaa työelämässä tarvittaville taidoille. Lapsuuden leikeistä saaduilla kokemuksilla on vahva vaikutus aikuisiän identiteettiin. Monesti lapsuuden leikit antavat vihjeitä siitä, mistä lapsi on kiinnostunut ja mitkä ovat hänen vahvuutensa. Näistä kiinnostuksen aiheista ja vahvuuksista voi muovautua aikuisiän ammattiura.
Jos haluat, että lapsestasi kehittyy luovasti ajatteleva tekijä ja ratkaisujen löytäjä, järjestä mahdollisuuksia pitkiin, mielikuvitusrikkaisiin leikkeihin.
Häiritseekö leikkivää lasta, jos aikuinen katselee ja kommentoi leikkiä? Pitäisikö lasten antaa leikkiä aivan rauhassa?
– Ei häiritse, jos aikuinen ei katso ylhäältäpäin, vaan on ikään kuin mukana leikissä. Kyllä vanhempien kannattaa seurata, mitä lapsi leikkii ja mistä hän on kiinnostunut silloin, kun kukaan ei ole ohjaamassa: Millaista tarinaa lapsi tuottaa leikissään.
Aikuisen rooli leikissä voi olla aivan pieni.
– Eskariryhmässäni useampaan perheeseen oli syntynyt vauva. Siitä seurasi, että lapset halusivat leikkiä eskarissa vauvaa. Vauvat olivat aika raisuja ja äideillä oli vaikeuksia pärjätä niiden kanssa. Sanoin lapsille, että nyt olisi kyllä hyvä tulla vähän neuvolaan juttelemaan.
Synttärit rikkaiden ja kuuluisten vanhempien silmäteränä tarkoittavat ilmapalloja. Paljon ilmapalloja. Myös palkattuja elokuvahahmojen näyttelijöitä vieraslistalla.
Korona-aikaan syntymäpäivät ovat olleet amerikantuttujen kotona tavallista vähäeleisempiä. Esimerkiksi näyttelijä Katie Holmes järjesti 14-vuotiaalle Surille taianomaiset, mutta mutkattomat kemut:
– Tämä vuosi on muistutus siitä, että yksinkertaiset asiat ovat todella kauniita. Mielestäni silloin olet luovempi, kun sinulla on vähemmän, Holmes kirjoitti Instagram-postauksessa kukkaseppelekuvan yhteyteen.
Viime vuonna nähtiin vielä monet tällaiset synttärit. Popkuningatar Madonnan adoptoidut tyttäret Stella ja Estere juhlivat 6-vuotispäiviään allasbileissä leppäkerttuteemaisesti. Kasapäin punamustia uimarenkaita ilahdutti juhlavieraita kookkaalla uima-altaalla. Kaksosilla oli myös merenneito-synttärijatkot.
Kultakurkku Mariah Carey tyytyi viettämään 9-vuotiaiden kaksostensa Moroccanin ja Monroen synttäreitä korona-aikana virtuaaliversiona. Pienempinä ”Roc” ja ”Roe” ovat saaneet kristallit pöytään, joutsenajeluja uima-altaalla ja jättinallen halit. Ne nyt vielä olivat pientä kakkuihin verrattuna:
Jättinalle vaikuttaa kuuluvan asiaan silloinkin, kun kyseessä on syntymäpäivä isolla S:llä eli vauvan maailmaantulo. R&B-laulaja Ciara synnytti perheensä kuopuspojan heinäkuussa ja lapsi sai nimekseen Win, ”voitto”. Ilmapalloja oli riittävästi.
Jessica Simpsonin poika vietti tänä kesänä jo 7-vuotissyntymäpäiväänsä suhteellisen vähäeleisillä baseball-teemakemuilla, mutta 4-vuotissynttäreilleen hän sai vieraaksi kaksikin Disney-hahmoa Vaiana-elokuvasta.
Keväällä Acen pikkusisko Birdie Mae täytti vuoden. Synttäreiden ilmapalloasetelmaan löytyi eksoottisia pantteripalloja. Koko komeuden hinnalla saisi aika monta pakettia Carneval-keksejä!
Malli-näyttelijä Molly Simsin 3-vuotias poika Grey ehti tammikuussa viettää korona-uhattomia synttäreitä sirkusjuhlien tirehtöörinä. Kuvagallerian ilmapalloasetelmia on joka puolella, ja myös leikkieläimet kuuluvat sirkusteemaan. Asut ja kakku ovat niin ikään viimeisen päälle. Äiti onkin tunnettu kemujen järjestäjänä.
Mitkä ovat övereimmät lastenkemut, joissa sinä olet ollut vieraana? Kerro kommenteissa.
Lue myös: Vinkit Pokémon-synttäreihin! Koristelut ja leikit – Karkkipurkki-blogi
– Leikki on tärkeää puuhaa lapsille, ja asia, jota vanhempien kannattaa tukea. Perinteisten leluleikkien rinnalle lapsille voi tarjota muunkinlaista leikillistä puuhaa.
Kahden pienen lapsen äiti, Pirita Sassi, 31, on jopa saanut leikkien kehittelemisestä harrastuksen itselleen.
Hän taiteilee 1- ja 4-vuotiaille pojilleen leikkejä, jollaisia ei moni vanhempi ehkä älyäisi järjestää.
– Olin noin kymmenenvuotias, kun pidin kylän muille lapsille kerhoa. Olin jo silloin innostunut suunnittelemaan erilaisia leikkejä ja puuhia.
Piritan pitämä kerho kokoontui naapurin leikkimökissä. Lapset tekivät muun muassa metsäretkiä, keräilivät esineitä ja järjestivät kilpailuja.
– Kerran keksin mielestäni hauskan kilpailun siitä, kuka uskaltaa kiivetä korkeimmalle pihan koivuun. Siinähän kävi niin, että pisimmälle ylös kavunnut lapsi ei tietenkään uskaltanut tulla enää omin voimin alas.
Puihin kiipeily on kultivoitunut aikuisiällä pedagogisella otteella kehitellyiksi puuhiksi.
Luokanopettajana työskentelevä Pirita pääsi ennen lastensa syntymää työssään toteuttamaan ideointi-innostustaan.
– Työ vei todella mukanaan. Välillä harmitti, että viikonloppu oli edessä.
Leikkien suunnittelu jatkuu edelleen omien lasten kanssa aina, kuin aikaa sille liikenee. Niinpä syntyi myös Leikillistä-blogi, johon Pirita kertoo vauvavuosina ideoinnin jääneen vähemmälle, sillä molemmat pienokaiset kärsivät refluksista ja suolisto-oireista.
– Meillä on takanamme kaksi tosi rankkaa vauvavuotta. Omat harrastukset jäävät, kun lapsi voi huonosti.
Nyt vauva-ajat ovat Sassin perheessä takanapäin.
– Kun lapset menevät iltaisin nukkumaan, saatan alkaa suunnitella leikkejä.
Perheen lasten suosikeiksi ovat muodostuneet erityisesti leikit, joissa käytetään vettä – muodossa tai toisessa. Myös muovailuvahasta tehty jäätelöleikki on ollut hitti.
Tässä leikissä lapsi pääsee sekoittaman värejä ja tutkimaan vettä.
Vesilaboratorio on ollut perheen esikoisen suosikki 2-vuotiaasta lähtien. Lapsi pääsee leikkimään erivärisillä vesillä ja sekoittamaan niitä keskenään. Pieni tutkija voi käyttää kippoja, kuppeja tai jopa pipettiä veden siirtelyyn. Leikki sopii hyvin lämpimiin kesäpäiviin ulkoleikiksi. Viileämmillä keleillä leikkiminen onnistuu kylpyhuoneessa.
Aistileikkeihin lukeutuva vaahtoleikki on takuuvarma hitti niin isommille kuin pienemmillekin.
Vaahto syntyy helposti kikhernesäilykkeiden liemestä. Se värjätään elintarvikeväreillä, jolloin leikkijällä voi olla edessään erivärisiä vaahtoja.
– Leikki on ollut erityisesti meidän 1-vuotiaan mieleen.
Turvallisen vaahdon valmistamiseen tulee käyttää kypsien kikherneiden lientä. Kypsentämättömien liemi sisältää haitallisia lektiinejä ja voi olla haitallista, jos vaahtoa joutuu lapsen suuhun.
Leikissä voi käyttää oikeaa jäätelökauhaa, jos sellainen sattuu kotoa löytymään.
Piritan kehittelemän jäätelökioskin herkut ovat kauniita kuin karkit. Leikkijäätelöt on loihdittu kuivakaapin aineksista, joten ei ole vaarallista, jos pieni kauppias tai asiakas vahingossa nuolaisee jäätelöä. Strösselit ovat puolestaan värjättyä riisiä. Leikissä lapsi opettelee muun muassa laskemista ja hienomotoriikkaa.
Sotkun ja siivoamisen minimoimiseksi Pirita miettii leikeille etukäteen sopivan paikan.
– Jos leikistä syntyy sotkua, se toteutetaan kylppärissä tai keittiön laattalattialla. Otan pyyhkeen jo valmiiksi vierelle. Jos lapset ovat kovin sotkuisia leikin jäljiltä, suuntaamme suoraan suihkuun.
Pirita kuitenkin kertoo ajattelevansa, että tietty määrä sotkua kuuluu leikkimiseen ja lapsuuteen.
– Kerran teimme sisähiekkalaatikon olohuoneeseen. Esikoinen innostui valtavasti, kun hiekkaleikki olikin sisätiloissa. Olohuone oli lopulta täynnä hiekkaa laatikon oltua 2 viikkoa sisällä.
Leikkien rakentelun ei Piritan mielestä pidä olla liian monimutkaista.
– Tarvikkeiden tulee löytyä vaivattomasti. Kehittelen leikkejä nimenomaan väsyneisiin päiviin, kun itse ei oikein jaksaisi mitään kummempaa.
Kun lapselle tuo leikkiin uuden elementin, hän Piritan kokemuksen mukaan uppoutuu siihen täysin.
– Vanhempi yllättyy, kuinka paljon helpommalla saattaa päästä, kun tuo jotain uutta leikkiin.
Piritan kehittämillä leikeillä lapsi voi myös harjoitella itsenäistä leikkimistä tai jotakin asiaa, johon hän tarvitsee tukea.
– Lähden yleensä lapsen kiinnostuksesta ja lähikehityksen vyöhykkeestä.
Tällaisia Pirita kertoo 4-vuotiaalla esikoisella olevan juuri nyt vuodenaikoihin liittyvät asiat ja kirjainten opettelu. Aistileikkejä Pirita pitää kaikenikäisille tärkeinä.
”Pian itsenäiset leikkihetket kasvoivat muutamista minuuteista tunteihin.”
Mutta mikä neuvoksi vanhemmalle, jolle leikkien rakentelu kuulostaa työläältä ja puuhaa lapsille ei jaksaisi kehitellä?
Kun lapsi saa eteensä erilaisia leikkejä, arjesta voi oivaltaa jotakin uutta.
– Esikoiseni ei viihtynyt ollenkaan itsekseen, vaan vaati aikuista aina leikkimään kanssaan. 2-vuotiaasta lähtien aloimme harjoitella itsenäisiä leikkituokioita. Pian itsenäiset leikkihetket kasvoivat muutamista minuuteista tunteihin. Nyt hän viihtyy paljon itsekseen leikeissään.
Lisää kekseliäitä leikkejä löydät Leikillistä-blogista.
Lue myös: Leikkejä lapsille 0-, 1- ja 2-vuotiaana – nämä puuhat kehittävät perheen pienintä
Kansainvälinen imetysviikko on saanut lukemattomat naiset nostamaan imetyksen sanomaa esiin sosiaalisessa mediassa. Suomessa imetyksen hyötyjä lapsen elämän alkutaipaleella on tuotu tietoisuuteen pitkäjänteisesti, mutta aihe voi osassa maailmaa olla edelleen vaiettu.
Siksi on hyvä, että kuuluisat äidit kertovat imetyksestä rohkeasti – ja myös näyttävät sitä. Lisäksi rintamaidon pumppaaminen normalisoituu, kun sitä näkee esikuvien Instagram-postauksissa.
Koostimme parhaat vuosien varrelta.
1990-luvun pop-ikoni, nykyisin näyttelijänä tunnettu ja vahva Alanis Morissette, 46, synnytti viime vuonna kolmannen lapsensa. Tässä 1-vuotias Winter on äidin mukana lehden kansikuvauksissa imetysviikolla jaetussa Instagram-päivityksessä.
Koomikko Amy Schumerista, 39, tuli niin ikään poikavauvan äiti viime vuonna. Schumer kertoi amerikkalaisessa podcast-haastattelussa, että tarvitsi imetysneuvojan kotiapua eikä erityisemmin nauttinut rintapumppaamisesta.
Schumer ei kuitenkaan lopettanut tunteistaan huolimatta rintamaitoruokintaa kertaheitolla.
– Joka viikko vain vähensin yhden pumppauskerran.
– Yleensä pumppaan hius- ja meikkivaunussa samalla, kun neljä kättä pynttää minua seuraavaan kohtaukseen ja väkijoukko häärii ympärillä, Hilary Duff kertoo näyttelijä-äitiyden hehkeydestä.
Esikoistytär Violet syntyi vuonna 2018.
– Hän on viemässä minua ulos syömään, mutta hoitaa silti äitihommia, laulajapuoliso John Legend ylisti vaimoaan.
Pisteet isän tilillä jaetusta äidinmaitokuvasta! Chrissy Teigenillä, 34, ja John Legendillä on kaksi yhteistä lasta.
Kansainvälinen imetysviikko on loppukesästä. Se on eri aikaan kuin suomalaisen Imetyksen tuki ry:n esillä pitämä imetysviikko. Moni suomalainen some-vaikuttaja juhlisti kansainvälistäkin imetysviikkoa, mutta vielä vahvemmin imetyksen sanoma tapaa kiiriä syksyisessä, viikkoon 40 asettuneessa tapahtumassa.
– Poika vauva tuli lounastauolla käymään ja syömään, kertoi näyttelijä Jessica Alba, 39, työkuulumisiaan vuonna 2018.
Perheen kuopus on nyt 2-vuotias.
Entinen aikuisviihdenäyttelijä Jenna Jameson, 46, on kolmevuotiaan Batel-tyttären äiti ja taaperoimettäjä. Imetyskuvat ovat hänen Instagram-tilillään tavallisia, ja ne ovat herättäneet sekä positiivisia että negatiivisia kommentteja.
– Olkaa kilttejä ja yrittäkää ottaa selvää taaperon imettämisestä ja sen hyödyistä, Jenna vastasi taannoin arvostelijoilleen.
– Vartaloni on tehty tätä varten, kirjoitti Bond-tyttönäkin tunnettu Thandie Newton imetyskuvansa oheen.
Päivitys on vuodelta 2016, jolloin imetyskuvaa saattoi pitää poikkeuslaatuisen rohkeana julkaisuna tunnetulta henkilöltä.
– Kyllä, se voi aluksi olla vaikeaa, se voi sattua, mutta haasteista huolimatta en vaihtaisi kokemusta mihinkään maailmassa, Gisele Bundchen avautui vuosi sitten imetystietoisuuden levittämiseksi.
Kyseessä oli kuvamuisto vuosien takaa, sillä brasilialaismallin kuopus Vivian on jo 8-vuotias koulutyttö.
– Kun olet melkein saanut pumpattua loppuun, tiedät mitä on luvassa seuraavaksi, muusikko Pink hauskuuttaa rintapumppukuvassa kuopuksensa vauvavuodelta.
Oikealta nimeltään Alecia Moore, 40, on jo 9-vuotiaan Willow-tyttären ja 3-vuotiaan Jameson-pojan äiti. Pink ja Jameson saivat koronatartunnan viime keväänä, ja sen jälkeen poptähti on lahjoittanut satojatuhansia euroja sairaalalle sekä hätärahastoon.
Suomessa imettämistä on tuonut näkyväksi eritoten Rita Niemi-Manninen, 41. Imetyksen tuki ry nimesi hänet viime vuonna imetysvaikuttajaksi.
Tuore äiti halusi kuitenkin sanoutua tittelistä irti kohdattuaan rankkaa kritiikkiä omista imetysvalinnoistaan ja sanomastaan. Imetyksen tuki pahoitteli Rita Niemi-Mannisen kohtaamaa arvostelua, joka yhdistyksen mukaan kertoi omaa surullista tarinaansa ”tästä ajasta”.
Ritan ja Aki Mannisen ainokainen Donna on 1-vuotias.
”Täältä tulee hirmuinen Rölli”, laulaa Allu Tuppuraisen luoma hahmo, joka on karminut ja ihastuttanut lapsiperheitä television välityksellä 1980-luvulta lähtien. Aivan alkuun Röllin touhuiluista kuultiin radiokuunnelmissa 1980-luvun alussa.
Omaperäisen hahmon seikkailuja ja pohdintoja siivittävät Tuppuraisen Röllille säveltämät kappaleet. Monesta seikasta huomaa, että sarja on yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Silti Röllin kappaleisiin sisältyvät elämänviisaudet sykähdyttävät ja ovat edelleen ajankohtaisia.
Röllin höpsö positiivisuus sulattaa sydämen. Parhaimmillaan elämänasenne on lastenlaulussa Häläpäti, joka esitetään jo Rölli-sarjan ensimmäisellä kaudella.
Sanoituksineen iloinen poljento muistuttaa lapsia siitä, että laulaa kannattaa aina.
Eihän tässä laulussa järkeä oo, mutta saahan sitä laulaa joo joo joo.
Lintuset laulavat kauniisti ja oopperalaulajat lujasti, mutta minäpä se laulan häläpäti, hämmää häläpäti hää.
Ei siis ole väliä, osaako laulaa täydellisesti nuotilleen tai mitä kappaletta laulaa. Laulaminen ylipäätään voi kohentaa oloa!
En keksinyt laulua parempaa, mutta kyllähän tämäkin opettaa, että parempi on laulaa häläpäti hää kuin olla hiljempaa.
Rölli tulee laulamisesta hyvin ”yläkuloiseksi” aiemman alakuloisuuden sijaan:
”Enhän minä sitä Syksyn säveltä tällä laululla voittanut, mutta huomasin tulleeni hyvin iloiseksi”, toteaa Rölli laulun lopuksi.
Erilaisuus on Röllistä pelkästään hienoa. Peikko yrittää kiivaasti olla pelottava ja likainen, mutta kuoren alta pilkistää lempeä sydän. Röllimetsässä asustelee paljon omanlaisiaan otuksia, joita hän rakastaa.
”Ei ole oikeastaan ollenkaan mukava haukkua toisia. Kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Niin se on. Maailmassa tarvitaan monenlaisia olentoja”, Rölli pohtii laulun lopuksi niille, jotka tuntevat itsensä ulkopuolisiksi tai yksinäisiksi.
Jos yksinäinen on sinun pesäkolosi, jos murheelliseksi tunnet olosi, kannattaa liittyä kerhoon tähän, meitä ei olekaan aivan vähän.
Sanomaltaan sydämellinen kappale vaatisi ehkä nykypäivän näkökulmasta päivitystä.
Ei sinun kannata sitä panna pahaksi, jos joku sinua nimittää möhömahaksi, silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän…
Kiusaamiselle pitää asettaa nollatoleranssi, eikä haukkumista tule yrittää kestää, kuten vielä sukupolvea aiemmin saatettiin uskoa.
Rölli on aina ollut ympäristötietoinen. Kun metsään saapuu roskanheittäjiä, Rölli laulaa siivotessaan:
Mutta jos roskanheittelijät saavat täällä mellastaa, silloin mikään Röllimetsää ei voi pelastaa, – – – Linnut lähtee pois, itkien.
Peikon ulkonäkö on herättänyt pikkulapsissa kauhua. Rölli on kuitenkin sydämeltään kiltti peikko.
Rölli muistuttaa lapsia, että metsässä on paljon eläimiä, joille se on koti. Sitä tulee tietenkin vaalia.
Kokoon täytyy nyt kutsua kerho omituisien, muuten kuulumme kohta joukkoon kodittomien.
Älä milloinkaan liity roskanheittäjiin, liity mieluummin vaikka omituisiin otuksiin.
Rölli-sarjan jaksoja on katsottavissa nyt Yle Areenassa.
Lue myös: Lasten lauluversiot saavat hymyn huulille: ”Hei, hei strutsi, mä en oo syöny sun lääkkeitä.”
Yö ennen lähtöä meni pyöriessä. Edessä oli välttämätön matka maahan, jossa on maskipakko ja matkaseurana 3,5-vuotias lapsi.
Lentokentän ovilla aloitin varovaisen alustuksen siitä, kuinka hienon pupumaskin olin hänelle hankkinut. Hämmästyksekseni lapsi odotti jo käsi ojossa, koska kyltti seinässä osoitti maskin tarpeellisuuden ja muillakin oli suojain kasvoilla. Kas, se menikin helposti!
Rutinaa ei kuulunut koko matkan aikana ja perille päästyämme lapsi totesi itseensä tyytyväisenä: “Äiti, mä pärjäsin maskin kanssa hienosti!” Siunattu sopeutuvaisuus, tuolla asenteella moni aikuinenkin ohjaisi päivänsä paremmin. Pähkäilyn, tuskailun ja spekuloinnin sijaan maski kuonolle ja eteenpäin, ilman kummempaa numeroa asiasta.
Jos aikuisella kuluu 10 000 toistoa oppia vaikea taito ja 100 päivää juurruttaa uusi tapa, niin leikki-ikäisillä on onneksi homma paketissa alta aikayksikön. Maskipakon soveltaminen lapsille vaihtelee maittain 2-vuotiaasta 12-vuotiaaseen, mutta itse koin helpoimmaksi pitää samat säännöt kaikilla riskialueilla.
Lapsen mielestä siinä ei ole mitään kummallista. Toivon että tämä rohkaisee myös muita, jotka jännittävät samaa asiaa.
”Suomessa näen, miten käsidesiautomaateista kävellään tyynesti ohi.”
Entä se muu touhu sitten, poikkeusaikana liikkeellä olevan äidin näkökulmasta? Suomesta satelee viestejä, joissa päällimmäisenä on aina huoli ja taivastelu ulkomailla olosta.
Emme ole villissä lännessä tai sota-alueella, vaan keskieurooppalaisessa maassa, jossa lainsäädäntö on ketterämpi poikkeusaikana ja ihmiset tottuneempia huomioimaan toisiaan. Turvallisuusasioiden kanssa pelataan jatkuvasti, koska riskejä on arjessa läsnä muitakin. Itse huomaan hengittäväni helpommin täällä, koska kukaan ei ole hyssytellyt koronaa pois päiväohjelmasta.
Viruksen uhka kulkee mukana, mutta arki jatkuu. Jokainen julkinen tila pyörii poikkeusolojen säännöillä ja se on mahtavaa! Enemmän minua on pelottanut helsinkiläisessä lähikaupassa, koska pumpulissa elelevä kansa ei ole tottunut säätelemään käytöstään turvallisuusasioiden takia. Koska maassa ei ole ollut sen suurempaa luonnonkatastrofien, terrorin tai kulkutautien uhkaa, on unohdettu miten sopeudutaan välttämättömiin muutoksiin.
Suomessa näen, miten käsidesiautomaateista kävellään tyynesti ohi. Eivät ne koske itseä.
Lasten maskeista puheen ollen, koittakaapa etsiä suomalaisista kaupoista niitä. Tilaustöiksi meni, ainakin elokuun puolivälissä. Entä myydäänkö käsidesiä lapsille kivassa pullossa, hauskaksi värjättynä tai hyväntuoksuisena? Eipä löydy. Muualta löytyy.
Markkinatilanne osoittaa, että ilmeisesti korona ei koske meidän lapsia. Suomalaiset tenavat kulkevat edelleen räkä hihassa ympäri kyliä.
Inka Isotalo viettää matkalaukkuelämää 3-vuotiaan Mirella-tyttärensä ja maailmalla kilpailevan puolisonsa, ratamoottoripyöräilijä Mika Kallion kanssa.
Lue Inka Isotalon kolumnit:
Ryhmä Hau -testissä voit saada tulokseksi Kajan, Rekun, Sampan tai jonkun muun kahdeksasta reippaasta pennusta. Kuka heistä muistuttaa eniten lastasi – testaa!
Yksi villitys tuntuu tarttuvan taaperoon kuin taaperoon. Ryhmä Hau alkoi näkyä Ylen lastenohjelmatarjonnassa 2013, eikä sieltä asti kestänyt supersuosio ole laantunut ollenkaan.
Toiset vanhemmat saattavat yrittää varjella itseään animaatiosarjalta, joka on aikuiseen makuun kauniisti sanottuna toisteinen. Se voi kantaa jonkin matkaa, mutta aika pian salaisuus sankarimaisesta pentupoppoosta kantautuu lapselta toiselle päiväkodissa tai leikkitreffeillä.
Tee Ryhmä Hau- testi alta:
Keväällä Ryhmä Hau -ohjelma oli erikoisissa otsikoissa, kun Yhdysvaltain poliisiväkivallan nostattamat mielenosoitukset lainehtivat ympäri maailman. Tuolloin jotkut vaativat äänekkäästi myös sarjan poliisikoira Vainun hiljentämistä.
Suomessa Ryhmä Hauta lähettää Ylen lisäksi suoratoistopalvelu Viaplay. Sen käännöspuheessa esimerkiksi hahmojen nimiä ei ole suomennettu, vaan Rollen ja Rikun sijaan sarjaa tähdittävät Rubble ja Ryder.
Ryhma Hau on kanadalainen sarja, mutta valtavan suosittu myös ympäri Eurooppaa. Saksassa maan suurimpiin huvipuistoihin lukeutuvassa Movie Parkissa avautui viime vuonna Jännälahden leikkialue vahtitorneineen ja ajettavine partiokulkuneuvoineen.
Ryhmä Hau -testin jälkeen lue myös nämä:
Näin järjestyvät Ryhmä Hau -synttärit: Koristeet ja tarjoilut – Karkkipurkki-blogi
Näistä merkeistä huomaat, että sinulla on äidin sanasto:
Äiti menee nyt vessaan.
Odota, äiti tulee!
Nyt äiti kyllä suuttuu!
Popitus = suosii Polarn O. Pyretin lastenvaatteita.
Sydänpyllyt = Me & I -lastenvaatteet.
SMS = selkä menosuuntaan turvaistuimessa.
Isofix = ne metallisoljet auton takapenkillä, joihin turvaistuin kytketään.
Välikausihaalari puetaan loppusyksyn ja alkukevään aikana, kun ilma on kolea, muttei vielä kylmä.
Kuorihaalari pitää tuulta ja vettä sekä hylkii likaa. Käytetään sadeasuna, mutta voi käyttää muulloinkin.
Softshell-haalari on yleensä kolmen kerroksen haalari, joka pitää tuulta ja vettä. Sisin kerros on fleecea. Materiaali on kevyt ja joustava.
Vesipilariarvo mittaa kankaan vedenpitävyyttä. 7000 mm pitää tihkusadetta, 10000 mm kestää kovempaakin.
Meillä ollaan kiukkuisia, kun meille tulee hamppuja.
Meillä kukuttiin koko viime yö.
Meillä kontataan jo.
Sanasto tulee tarpeeseen, kun kohtaa muita pikkulapsiperheitä.
Ovis = ovulaatio.
Munis = munasolu.
Tikuttelu = ovulaatiotestin tekeminen.
Jtp = Joka toinen päivä seksiä.
R-testi = raskaustesti.
Hcg = istukkahormoni, jonka pitoisuutta raskaustesti mittaa.
Ar-ultra = Alkuraskauden ultra.
Uä = ultraääni.
Ru = rakenneultra.
Np-ultra = niskapoimu-ultra.
Rv = raskausviikko.
Eppari = epsiotoimia, välilihan leikkaus synnytyksessä.
Väliliha = emättimen ja peräaukon välinen ihoalue.
Tm = tuulimunaraskaus.
Ku = kohdunulkoinen raskaus.
Km = keskenmeno.
Kkm = Keskeytynyt keskenmeno.
Ivf = koeputkihelmöitys.
Endo = endometrioosi.
Radi = raskausdiabetes.
Ämmä, äm = äidinmaito.
La = laskettu aika.
Svo = synnytysvastaanotto.
Prisma-arki = Lapsiperheen arki.
Mikä sinut yllättänyt koodisana vielä puuttuu listalta? Vinkkaa kommenteissa!
Toimittaja Anne Helen Petersen kuvasi viraaliksi paisuneessa artikkelissaan millenniaalien uupumusta, millennial burnout. Termi on yleistynyt käyttöön ja ilmiö on levällään. Aikuisten nuori sukupolvi herkästi uupuu, optimoi ja suorittaa elämäänsä.
Nykyvanhemmuutta on kuvattu ennen muuta intensiiviseksi vanhemmuudeksi: se vie paljon aikaa, vaatii omistautumista ja syö voimia. Se ei onnistu ilman herkeämätöntä työskentelyä eivätkä lapset hoidu siinä sivussa. Kun intensiivisen vanhemmuuden yhdistää millenniaaliseen suorittamiseen ja optimointiin, ovat etenkin nykyäidit pulassa. Summa uuvuttaa.
Meitä itseämme on mahdollisesti hoidettu hyvin arkisesti, siinä ne lapset tulivat mukana -mentaliteelillä. Osa on pärjäillyt itsekseen, mutta meistä moni on onnekkaasti saanut sekä rajoja että rakkautta. En lainkaan kritisoi tätä (sillä en ehdi). Täydellisen vanhemmuuden suorittamiseen meillä ei kuitenkaan ole mallia. Miten ihmeessä siitä on tullut niin monen tavoite?
Äkkiä on alkanut tuntua siltä, että juuri tämän sukupolven täytyy tunnekasvattaa koko valtakunta ja rikkoa aiempien sukupolvien ketjut, korjata etäiset suhteet. Meidän vanhemmuuttamme tuetaan neuvoin ja ohjein, jotka eivät lopu. Nykyvanhemman olisi kätevintä olla ammattikasvattaja, sillä meiltä muilta loppuu aika näitä taitoja opetellessa.
Me olemme hyvin kasvatustietoisia. Siinä kyse on valinnoista, arvoista ja lopulta omasta identiteetistä.
Millenniaalivanhempi kirjautuu yömyöhään nettikurssille Miten pärjään uhma- ja murrosikäisen kanssa ja lukee, lukee lukee. Me googlaamme itsemme petiin ja koulutamme äitiytemme hengiltä.
Me olemme hyvin kasvatustietoisia. Siinä kyse on valinnoista, arvoista ja lopulta omasta identiteetistä: millainen vanhempi ja siis ihminen olen. Millainen nainen tai äiti? Nykyvanhempien sukupolvella on ollut pienestä asti valintojen mahdollisuuksia, ja samalla tietoisten valintojen paino on raskas. Kun asioita on saanut itse valita, koko elämäntavasta tulee helposti osa identiteettiä.
Vanhemmuus onkin yhtäkkiä lapsen kasvattelua monimutkaisempi kerä. Se on kivuliaan kirkas peili omalle itselle ja heijastuksen uutteralle optimoinnille.
Isovanhempien rivistä nousee käsi. Sieltä muistutetaan, että lapsi tarvitsee vain rakkautta. Että ei se ole niin vaikeaa, lapsia on aina osattu kasvattaa. Mutta onko todella? Miks’ meillä niin on monta mielipuolta? Mahdollisuuksia on enemmän kuin koskaan, joten miksi tyytyä pelkkään rakkauteen. Miksi ei ripottelisi lapselleen oikeanlaisia kehotuksia ja tunteiden sanamuotoja, jos kerran voi, ja voimmehan me, sillä vielä ei ole edes puoliyö.
Nykyvanhemman näkökulmasta vanhempana voi epäonnistua lukemattomin tavoin. Internet on lisännyt tietoamme tässäkin. Haku ”älä sano lapselle” tuottaa yli kaksi miljoonaa googleosumaa silkalla suomella. Netti on täynnä lapselle erilaisissa tilanteissa lausuttavia oikeita vuorosanoja ja liikeratoja, joita harjoitella kuin kohtauksia harrastajateatterin pääsykokeeseen.
Ehkä meidän omat valintamme eivät olekaan omiamme.
Nykyvanhemmat yrittävät. Itse opituilla taidoillaan he yrittävät pitää omat tunteensa kurissa (voi taivas) ja muistella sitä vahvuuskasvatustakin (sen voi googlata). Mutta täydellisen vanhemman muotokuva on muuttuva. Ihanteet ovat silmänräpäyksiä, jotka kertovat yhteiskunnasta ja sen kulloisistakin ihanteista.
Ehkä meidän omat valintamme eivät olekaan omiamme. Ehkä meidän ei kannata suostua kaikkea ahmivan ajan kuviksi, sillä ainutlaatuinen vanhemmuutemme on siihen aivan liian arvokasta.
Toimittaja-kirjailija Aino-Mari Tuuri tarkkailee perhe-elämää ja sen muutosta kiinnostuksella – niin yhteiskunnassa kuin omalla kohdallaan. Lapsista kaksi on alakoulussa ja yksi päiväkodissa.
